Violetti kuu

"Jouluun on pitkä aika" "Ainakin 100 yötä" "Minulla tulee ikävä sinua mummi" "Tuo meille tuliaisia" "Tulethan minun synttäreille?"
"Niin mummillakin tulee teitä ikävä" "Olette mummin rakkaita" "Tottakai mummi tuo tuliaisia ja mummi tulee synttäreille"
Lähtemistä edelsivät nämä sydäntä riipaisevat keskustelut pikkutyttöjen kanssa. Voi niisk!
Ikävä -tunteen kokemus on molemminpuolinen ja koskettaa myös muita läheisiäni. Mitä onkaan ikävän kokemus heillä, jotka joutuvat tahtomattaan eroon läheisistään.
Lasten äiti osasi kertoa tytöille hyvin, että niin kuin lapset kyllästyvät leikkimään samoja leikkejä niin aikuisetkin voivat kyllästyä tekemään samoja töitä. Silloin on hyvä vaihtaa työtä vähäksi aikaa ja tehdä jotain muuta. Viisaasti ja lapsentasoisesti avattu.
Toinen puoli on innostus ja se kutkuttava uteliaisuus vatsanpohjassa, mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan??

"Piirrä mummi meille jotain" " Ei mummi oikein osaa" "Kyllä osaat" "Piirrä vaikka tyttö taikka delfiini" "Okei, no mummi yrittää"

Tyttö

 Tuli tyttö ja tuli delfiini ja monta muuta kun alkuun pääsi ja sai positiivista kannustusta. En muistanut enää että osaanhan minä piirtää.
Loppujen lopuksi tein ihan oman värityskirjan. Innostuin piirtämisestä niin paljon että tavoitin flow -tilan. Aamukahvi jäi juomatta ja ajantajukin katosi. Voi että!!!

Delfiini

"Eikö kuun pitäisi olla keltainen?" "Ei mummi, minä väritin sen violetiksi niin nyt se on violetti!" "Totta - kuu on nyt violetti"

Kuinka rajoittunut sitä omassa ajattelussaan on. Kuu voi olla violetti todellakin.

Taitaa minun elämässäni olla kaikinpuolin uuden opettelua . Opettajina toimivat nyt lapset, joiden ajattelu on luovaa, vailla ennakkomääritelmiä.