"Miksi sinulla on noin monta matkalaukkua?" "Tuletko minun synttäreille?" "Jag saknar dig!" "Minun pitää pakata, koska lähden takaisin kotiin - Suomeen" "Tottakai tulen synttäreille!" "Niin minunkin tulee ikävä sinua - teitä kaikkia!"
Voisin kirjoittaa tämän viimeisen postaukseni täysin samanlaisin ajatuksin kuten aloitin blogini kirjoittamisen viime elokuussa. Miten sydäntä riipaisevalta tämäkin keskustelu tuntuu. Kuinka selität neljä vuotiaan kaipaavan katseen edessä miksi pitää lähteä.
Lasten sylittelyt ovat vain tihentyneet päivä päivältä. Tankkaamme tunnemuistiimme näitä viimeisen kuukauden hetkiä.
Ennen lähtöäni halusin palata vielä
Rapperswiliin - Zürich järven viehättävään ruusujen kaupunkiin Se oli ensimmäinen reissukohteeni elokuussa. Silloin oli ruusutarhan kukinta jo hiipunut, mutta nyt näin sen kaikessa loistossaan. Kävin siellä itseasiassa kahteen eri kertaan.
Kesäkuun alussa mukanani oli toinen kukkafani. Hän ikuisti kännykkääni 130 ruusukuvaa. Kaksi tuntia vierähti ruusutarhassa ihan heittämällä tämän innokkaan 6 vuotiaan kukkasielunkumppanin kanssa.
Rapperswilistä matkasin laivalla kotisatamaan.
Olen saanut nauttia lukuisista hellepäivistä, jotka ovat kuumuudessaan olleet öisin tukaliakin. Tälle
Tiefenbrunnen badille löysin Zürich oppaani ansiosta. Siisti kesäkylpylä kirkasvetisen järven rannalla.
Synttärilahjaksi minulle oli järjestetty äiti-tytär -valokuvauspäivä. Oli todella hieno ja tunteellinen kokemus. Kuvauspäivän päätteeksi piti tietysti ottaa vielä omat selfiet. Poseeraaminen onkin todella rankkaa puuhaa! Innolla odotan kuvaustuloksia.
Perhe kysyi toivettani miten ja missä haluaisin läksiäisiäni vietettävän. Mieluiten perheen kanssa kotona hyvän ruoan ja juoman kera. Voin käsi sydämellä vakuuttaa että perheen isän loihtimat illalliset eivät kalpene parempienkaan ravintoloiden tarjonnalle (vaikken missään 5 tähden Michelin ravintoloissa ole käynytkään). Aloitimme läksiäisteni vieton jo reilu viikko sitten. Sunnuntaina oli vuorossa läksiäiset nro 5 !!!!!
Toinen puoli läksiäisten vietossa on kotiinpaluun odotus. On ihana palata kotiin - oman perheen ja läheisten luokse. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kävin ainakin tuplasti useammin Suomessa.
Siitä huolimatta taisi mummi -vajetta päästä syntymään :)
Jäätelökesän toivoisi jatkuvan vielä piiiitkään !
Yksi huippukokemus oli tutustuttaa tytöt toisiinsa. Toin perheen tytön vierailulle Suomeen toukokuussa. Tämä yhteydenpito tulee jatkumaan. Mummi -kuriiri on valmiina kuljettamaan tyttöjä Suomi-Sveitsi -akselilla .
Näiden kaverusten kohtaaminen on kesällä vielä edessäpäin.
Lippeläisen aika taisi kulua rennosti loikoillessa sekä mökillä, kotona että kyläillessä.
Ehkä ajatuksissa käväisi mammakin, kun noin hymyilytti.
Onnea on hyvän ystävän vierailu! Kesäkuinen viikonloppu tuplasi ilot ja puolitti surut.
Bauschänzlin biergartenissa Limmat -joen rannalla illallisella.
Koko vuodesta olen perheelle ylenpalttisen kiitollinen. Tulemme kuulumaan toistemme elämään tästä eteenpäinkin. Kuluneen vuoden tapahtumia dokumentoin itselleni 35 postauksen verran. Se oli huimasti enemmän kuin alunperin osasin ajatellakaan. Lisäksi voin sitten kotona kerrata muistojani lukuisten kuvien parissa niin usein kuin haluan.
Moninkertaisesti ennakko-odotukseni ylittänyt kokemusvuosi. Olen ylpeä itsestäni, että rohkenin uskaltaa. Blogini sulkeutuu tähän postaukseen.
Auf Wiedersehen Schweiz !
Aupairmummi kiittää ja siirtyy kotipihan kukkasien pariin.
