Tanssireissu Winterthuriin

Joulutorit on purettu ja nyt on keskitalven harrastusten aika. Täällä lumipeite näyttäytyy aika-ajoin. Pääosin on pientä pakkasta ja ohutta kuuraa maassa. Tammikuu on talvikuu eikä ulkona ole siihen malliin tekemistä kuin kesällä. Paitsi jos lähtisin laskettelemaan vuorille, jota en uskalla. Minun on parasta luistella vain tanssilattialla. Tanssipaikat ovat auki talvisin ja sulkevat ovensa kesäkuukausiksi. Viikonlopun kohteena oli lähikaupunki Winterthur ja lauantai-illan tanssit Schützenhausissa. Tanzhalle Schützenhaus
Varasin äkkiseltään B&B yöpymisen; jälleen Booking.comin kautta. Majapaikka olisi vain kivenheiton päässä tanssipaikasta. Minullahan oli vain hyviä kokemuksia persoonallisista majoittajista.

Lauantaipäivä alkoi aamupuurolla yksisarvisen ja supermiehen seurassa. Puuron jälkeen nämä seuralaiseni siirtyivät karkkiannostensa kimppuun, joten minä sain pakata laukkuni rauhassa.

Winterthuriin saavuin junalla ja siitä bussilla tanssipaikan eteen. Loppumatkan "jouduin" kävelemään koska majapaikkani oli juuri kaupungin rajan toisella puolella, jonne matkalippuni ei oikeuttaisi. Vain yksi pysäkinväli suoraa ja tasaista katua.

Kävellessäni kurkin aidan yli paikallista siirtolapuutarha-aluetta. Talvella hökkelitkin näyttävät surullisilta ja pakkasen nujertamilta. Kesän vehreys, kukat ja runsaat viljelykset saavat nekin sitten aikanaan kukoistamaan.

Löytyy se hökkeli meidänkin kotikuusen juurelta. Rakensin pari vuotta sitten oman pihavajan eurolavoista. Tässä kuvassa kesäkukkien kaunistamana.

B&B Pinocchion sisäänkäynti oli pihan puolelta. Ulko-ovessa ei minkäänlaista kolkutinta tai soittokelloa, jos tuulikelloja ei lasketa. Koputin oveen ja vastausta odottamatta astuin sisään. Vastaani tulvahti vahva ruoan tuoksu, jonka perusteella en vielä päässyt perille mistä gourmetista olisi kyse.
Keittiön puolelta kompuroi mieshenkilö. Tervehtimisestä päätellen arvelin tulleeni italiankieliselle vyöhykkeelle. Isäntä lähti samantien viemään minua yläkertaan sanoen että madam tulee kotiin hetken kuluttua.

Yläkerrassa tikapuut johtivat avoimesta luukusta ullakolle. Vitsailin ettei kai huoneeni siellä vaan sijainne? Joko isäntä oli huumorintajuton tai minun saksankieleni onnetonta, muttei hän vitsille kyllä nauranut. Kuten en minäkään nauranut hetken kuluttua kun jäin yksin huoneeseen. Joskus tulee tehtyä se huti -valinta.














Pian majoittumiseni jälkeen alkoi alakerrasta kuulua koiran haukuntaa. Arvelin madamen saapuneen kotiin. Koiraihmisenä ei haukunta vielä minua pelottanut kun lähdin alakertaan madamea tapaamaan. Puolivälissä portaita päätin jäädä niille sijoilleni odottamaan mitä kojootinnäköinen kulmahampaitaan vilautteleva harmaaturkki aikoisi minun suhteen.

Kojootti varmuuden vuoksi piirrettynä eikä kuvattuna.

Isäntäväen komentoa se totteli ja sai käskyn painua takavasemmalle. Madame esittäytyi Biancaksi, muttei siinä keittiön kynnyksellä sen enempää heittäytynyt juttusille. Minä sain hoitaa sen puolen. Hänelle oli sama maksanko nyt vai myöhemmin. Päätin hoitaa sen samantien ja kuitin kanssa - varmuuden vuoksi. Sillä hetkellä kun otin rahan esiin saapui sieltä takavasemmalta, minne koira oli sysätty, "Godfather". Eri mies joka oli vastaanottanut minut. Hänen kanssaan hoitui maksuliikenne. Kysymykseeni avaimista (kun niitä ei minulle vieläkään tarjottu) madam totesi  ulko-oven olevan aina auki. Huoneeni ovessa olisi kyllä avain.

Että tämmöinen turvalukitus!!!!
Madam oli senlaatuinen (koiransa kera) että katsoin parhaimmaksi jättää reklamoinnin turvallisemman välimatkan päähän. Lyhyen keskustelun "käytänteistä" kävimme ruokapöydän ääressä seisoen. Samaan aikaan hellan ääressä kokoili lautasille päivän lounasta se toinen mies. Syrjäsilmällä havaitsin mistä ne kotiruoan tuoksut olivat peräisin. Ei ihan perinteistä Italian cuisinea, mutta eihän se minulle ollut tarkoitettukaan. Ihan nopeasti mielessä käväisi tulevan aamiaiseni koostumus. Viini oli sentään jäähdytettyä, vaikkei sekään kyllä ollut minulle tarkoitettu. Keittiön ikkunan takana oli luonnon oma cooleri. Siellä oli myös talon kuivauskaappi. Muutama pakkasaste oli kuorruttanut kattilat ja astiat soman huurteisiksi.

Jätin matkalaukkuni huoneeseen ja otin avaimen mukaani. Oli muuten WC:n avaimen kanssa identtinen :) Saatoin olla ainoa majoittuja, vaikka Booking.com kehuikin valintaani "täysosumaksi". Olin saanut "parasta vastinetta rahoilleni" ja että varasin "viimeisen vapaana olevan huoneen" vai miten ne sivuston vakioilmaisut nyt menivätkään...
Talon henkilökunta oli äänistä päätellen siirtynyt televisioiden ääreen ja koiran murinakin kuului vaimeasti oven takaa. Puisia, narisevia portaita ei pääsisi kukaan koiran huomaamatta kulkemaan. Varmasti turhaan epäilin paikan turvallisuutta.

Kahvihampaan kolotus vei minut ensiksi tulevan illan tanssipaikan kahvilaan. Sisustus huokui täälläkin kasarihenkeä - tuttua Kotkan Leikarista.

                                                                                                                                                           

Istuin niin pitkään lämpimässä kahvilassa kahvikupin ääressä, että olin nukahtaa. Paras oli lähteä liikkeelle kohti Winterthuria.
Mikä siinä onkaan ettei nämä upeat rakennukset kiinnosta talvipakkasilla? Kaupungintalo jäi ainoaksi kohteeksi. Edellisellä reissulla olin käynyt jopa kirkossa.

Jatkoin matkaani pitkin Marktplatzia, jonka varrella pysähdyin kirjakaupan eteen. Selasin kadulle nostettua kirjakoria ja käteeni osui tämän vuoden kalenteri. Selailin sitä puolihuolimattomasti. Siinä oli jokaiselle päivälle yksi toive. Jostain syystä kalenterin idea viehätti eikä ehkä vähiten siksi että lauantain kohdalla luki "Ich bin etwas Besonderes" (Olen jotain erityistä). Ostin kalenterin.

Sielu oli ravittu ja nyt oli kropan vuoro. Thai ruoka oli jälleen valintani paikallisessa liikekeskuksessa ja sitten ei muuta kuin kohti majapaikkaa. Ehtisin sopivasti ottaa kauneusunetkin ennen illan tansseja :)

Huoneessani tutkailin lämpöpatterin säätömekanismia. Vuoripuron lirinä-äänestä päätellen seassa kulki ilmakuplia ja venttiili oli maksimissaan. Ikkuna oli kiinni ja verho mitoitettu sentilleen ikkunan mittaiseksi. Kylpypyyhettä en tulisi tarvitsemaan. Sitä voisinkin käyttää painovoimaisen ilmastoinnin tukkimiseen.... Kenkiä ei tullut mieleenkään riisua ja pipokin unohtui päähän. Onneksi oli parisänky ja tuplapeitot !!!!

Hiusten kähertämiseen varaamani laite olisi tarvinnut adapterin, jota en vieläkään muista varata reissuille mukaani. Isäntäväeltä sain sen lainaksi. Huoneen pistorasioiden ja jatkojohtoviritelmien lähempi tarkastelu torppasi kaunistautumisaikeeni. En uskaltanut ottaa sitä riskiä että saisin vielä kestopermanentin :) Tansseihin valmistautuminen typistyi siis vain nopeaan vaatteiden vaihtoon.

Sisäänpääsymaksy oli 23 Frankkenia. Se sisälsi yhden juoman sekä illan aikana jaettavaa naposteltavaa. Narikasta joutui maksamaan yhden lisäfrankkenin.
Seinillä oli Live esiintyjien mainoksia, varoitus taskuvarkaista ja WC:ssä automaattivanhus.

Illan Duo: Gabriela & Jack

Tanssisali oli suurehko. Salin puolella oli kuvaaminen kielletty.  Punaisiin pöytiin ohjattiin pariskunnat ja keltaisiin pöytiin he jotka halusivat tanssia - näin minua opastettiin. Pöytävarauksista päätellen sali tulisi olemaan lähes täynnä. Musiikki alkoi soida täsmälleen puoli yhdeksän. Myös täällä tanssitaan kolme kappaletta saman parin kanssa, eri tanssilajeja kaikki. LineDancea oli vain yksi eli Kuduro. Minulla opetteluun menee Discofox, Bachata ja Kuduro. Muuten kyllä pärjään hyvin ja pääsin mukavasti tanssimaankin.
Illan duo osasi soittaa suomalaista tangoa oikein haitarin kanssa, mutta Suomi tangoa ei kukaan osannut tanssia. Onneksi olin silloin katsomon puolella seuraamassa !!!
Illan aikana sitten jaettiin kahteen eri otteeseen näitä lipun hintaan kuuluvia naposteltavia. Suklaapatukoita, omenia, pähkinöitä, sipsejä ja mehujuomia. Kahvia ei saanut.




Palattuani majapaikkaan oli ulko-ovella minua vastassa häntäänsä heiluttava koira tohveli suussaan. Joko kojootti oli päättänyt hyväksyä minut tai sitten oli kyseessä eri karvakuono. Pimeässä en erottanut tarkemmin. Toimi ne turvajärjestelyt näinkin :)

Huoneeni oli lämmennyt poissaollessani. Toimenpiteeni olivat ainakin osittain tehonneet. Nukuin voimavärein somistetussa huoneessa ihan makoisat unet. Aamulla oli käytävällä vastassani toinen hyväkäs - tuntosarviaan heilutteleva koppiainen - torakkako???  Edelleenkään en ole pillikiljuntaan taipuvainen, vaan liiskasin sen siltä seisomalta kengälläni. Sitten ei muuta kuin aamupalalle!

Aamiaiskaverinani oli illan aikana ilmeisesti muodonmuutoksen kokenut karvaturri. Olin kehaissut pitäväni koirista, joten "Godfather" jätti tämän viereeni. Sanoi itse menevänsä seuraamaan tennistä tv:stä, kuulemma Federer oli pelaamassa. Ihan jetsulleen ei ollut aamiainenkaan. Juusto jäi maistamatta sapeliveitsen terävyydestä huolimatta. Kahvi sitävastoin oli erinomaista ja sillähän suomalaisen aamu käynnistyy.
Mietin vaan odottiko tämä lauhkeakatseinen kaveri jotain suupalaa minulta?

Kotona olen tottunut jakamaan oman annokseni Lipen kanssa lehdenluvun lomassa.













Olin juuri poistumassa huoneestani ja lähdössä paluumatkalle kun sieltä ullakolta kömpi alas tämä ensimmäinen mies madame vanavedessään. Heidän makuusoppensa siis olikin siellä. Ilmankos miestä ei kauheasti naurattanut minun vitsailuyritykseni edellisenä päivänä. Avuliaasti auttoi kuitenkin laukkuni portaita alas, muttei tarkemmin tiedustellut viihtymistäni. Eipä minuakaan siinä kohtaa haluttanut kertoa pikku puutteista tai mahdollisesta torakan murhasta. B&B Pinocchio lienee oikea nimivalinta. Inspiroi ehkä Booking.comiakin käyttämään ylisanoja majapaikkakuvailussaan.

Tämän päivän kohdalla luki Wunsch kalenterissa:
"Ich begegne allem neugierig und offen"

                                   Kohtaan kaiken uteliaasti ja avoimesti.

Uusi vuosi - juhlavuosi

Kippis! Näin starttasimme juhlavuotemme 2019. Kävimme pyörähtelemässä vuoden aloitustanssit Hotelli(=pikemminkin hostelli) Leikarissa Kotkassa Jorma Kääriäisen ja Johanna Pakosen tahdittamissa tansseissa. Reilu 10 v olemme kolunneet Suomen tanssilavoja, mutta tämä oli meille uusi tuttavuus. Eikä ihme jos on jäänyt käymättä. Paikka on ollut tässä välissä kuulemma pakolaisten vastaanottokeskuksenakin(kuten oli Tallukkakin Asikkalassa). Tästä syystä luonnollisesti hyvin kasarihenkinen, mutta kuitenkin koiraystävällinen paikka(=10 Euron lisämaksulla). Leikari on nyt hakemassa uutta nousukautta tulevana viihdekeskuksena (remontin jälkeen).
Lippe siis pääsi (=joutui) mukaan. Ei viihtynyt. Raketeista ei välittänyt pätkääkään, mutta auta armias, jos joku sulki ovensa hieman äänekkäämmin, niin tämän pörröhännän hermoon kävi heti. Aluksi varoittava syvä kurkkumurina purkautui väistämättä teräviksi haukahduksiksi. Salakuljetin(=kun ei kuulunut Lipen hotellipakettiin) pari nakkia noutopöydästä Lipen illalliseksi, jotka se epäillen näykki suuhunsa. Mitähän liene kettumaisen ilmeen takana epäillyt? Tanssien ajaksi suljimme sen kylppäriin. Hiivimme välillä käytävällä kuuntelemassa millaista möykkää se pitää, mutta hiljaista oli - onneksi. Tosin kukapa nyt uudenvuodenaattona olisi nukkumaan mennytkään ennen puoltayötä.

Pari sanaa vielä hotellin illallisesta ja aamiaisesta.... tai no joo ehkä en viitsi "mainostaa". Edelläoleva kuvaus hotellista antaa osviittaa menun tasosta. Vatsa täyttyi ja nälkä lähti. Kaikkinensa hinta-laatu -suhde oli kohillaan.
Minkä puitteissa hävisi, sen tunnelmassa voitti! Illan esiintyjät olivat kyllä parasta A -luokkaa. Siksi me sinne tultiinkin. Tanssiparketti ihmeen tilava (skumpan tahtiin) ja karjalaiset pöytäkaverit puheliaita. Kunhan saavat hotellin remontin tehtyä niin - avot !!! Tullaaha myö vastakii :) Plussan puolelle meni kirkkaasti vuoden aloitus.

Tuntuu että joululomasta olisi jo kulunut pitkä aika, vaikka vasta viime sunnuntaina palasin tänne Zürichiin takaisin. Pakko vielä muistella lomaa muutamalla sanalla. Ensiksikin saimme Valkoisen joulun !

Olivian 7v synttäreillä

STOP - ei lähikuvaa !

Sofia oli oppinut katsomaan kieroon :)















Joulupukilla oli kuulemma samanlainen ääni kuin Markku -papalla. Outoa !

Heli -siskon kinkku

Paistoin elämäni ensimmäisen kinkun! Tähän saakka appiukkoni Paavo on sen meille joka joulu paistanut. Nyt oli aika siirtää se tehtävä "nuoremmalle" polvelle. Paavo täyttää tänä vuonna 90 v !
Kuvassa Heli -siskon kinkku. Suullinen lupa saatu kuvan käyttöön:). Oma onnistui yhtä hyvin. En vaan älynnyt ottaa siitä kuvaa. Kaikki tuli syötyä.




Kuka seisoo tammikuun alussa Helsingin kadulla yli 2 tuntia; ulkona hyisessä pakkasviimassa ja jonottaa Amos Rexin näyttelyyn? Markku
Ketkä kiertävät samaan aikaan lämpimissä kauppakeskuksissa shoppailemassa? Eevi ja tätinsä Enni
Lopputulemana oli että Markku joutui antamaan periksi, kun edessä olisi todennäköisesti ollut vielä yhtä pitkä jonotusrupeama. Näyttely jäi siis näkemättä tällä kertaa :(
Meillä naisilla oli puolestaan mukava päivä, varsinkin kun Eevi löysi "elämänsä kengät". Vain toinen kenkäfriikki voi ymmärtää tätä iloa :)

Loppiaisena lähdin paluulennolle. Olin varannut sen jo elokuussa Easyjetiltä - halvalla kun sai. Käsimatkatavaralla (=yksi laukku), vaihto Berliinissä. Lähtö Helsingistä myöhästyi tunnilla ja jouduin käsimatkatavarani antamaan ruumaan (ilmaiseksi kylläkin), koska kaikki matkalaukut eivät mahtuneet matkustamoon. Tässä vaiheessa alkoi pelko hiipiä puseroon, että ehdinkö saada Berliinissä laukkuni? Siellä minun piti mennä uudelleen lähtöselvityksen ja turvatarkastuksen kautta. Tätä en tullut ajatelleeksi, kun olin nuukuuksissani ostanut kaksi erillistä lentoa.
Jännitystäni ei yhtään helpottanut vierustoverini, nuoren miehen, tuskailu omasta ehtimisestään Stuttgartin jatkolennolle. Hän sai minuunkin tartutettua hermostuneisuutensa ja minuuttien laskemisen. Siinä me huokailimme ja manasimme tiukkaa vaihtoaikataulua. Mitä sitten jos/kun emme ehtisikään seuraavaan koneeseen. Kiva kiva !!!

Puolentoistatunnin lento tuntui tooooosi pitkältä. Jännitykseltäni en syönyt enkä juonut mitään. Sitten vielä valitsin huonon hetken WC -käynnilleni. En tiennyt huonovointisen matkustajan olevan käytävällä ryntäämässä pian perässäni samaa ovea kohti. Onneksi en saanut "osumaa" eikä jälkien siivous oven edestä ollut minun heiniäni. Seuraava potilas oli runsaasta nenäverenvuodosta kärsivä mies. Lentoemoilla riitti vipinää. Sitten he jo kiikuttivatkin avointa muovipussia. Siihen pyydettiin roskien sijasta lahjoitusta polio -rokotuskampanjaan jonnekin kehitysmaahan. Tämä oli uutta minulle. Tuijotin varpaitani muiden välttelijöiden tavoin. Olisi kai pitänyt edes eurolla osallistua? Täytyy sanoa että lentoyhtiön matkustamohenkilökunnan työaika on todella tehomitoitettu. Lennon aikana oli myyntikärrytkin suhanneet käytävällä useampaan kertaan.

Ehdinkö jatkolennolle vai en? Berliinissä matkatoverini totesi minulle että "sinä joudut nyt etsimään uuden lennon itsellesi" samalla kun heilautti laukut hihnalta mukaansa ja huikkasi minulle hyvät jatkot. Vasta tässä vaiheessa älysin että onnekseni Berliinissä kello on tunnin jäljessä Suomen aikaa !!!! En vaan tajua miten menin tämän hermoilijan moodiin mukaan ja unohdin aikaeron !!! Turhaan hermoilin. Tunnin lisäajan sai tämä kaverikin. Koskahan se hänelle valkeni?

Jatkolennolla istuin varttuneemman pariskunnan vieressä. Sen verran olen jo saksaa oppinut että kyseessä olikin vastarakastunut pari, jotka kovaan ääneen (kuhertelun lomassa) selvittivät toisilleen mistä kumpikin pitää ja mitä vastaavasti eivät voi sietää. Eipä tullut minulla sudokun täyttämisestä mitään :) Mihinkäs sitä korvansa pisti. Keskustelussa vilahteli minulle uusia sanoja, joita muistan kurssilla oppineeni, mutta siinä en millään muistanut niitä. Kirjoittelin niitä lehdenreunaan ylös myöhempää tarkastelua varten. Tulipa kerrattua saksaa näinkin, kun oppikirjat jäivät lomalla avaamatta. Niin pyhästi kun olin etukäteen päättänyt käyttää joka päivä puoli tuntia opiskeluun - hah !
Perillä Zürichissä olin presiis aikataulun mukaan.

Lopuksi haluan kertoa ihmeellisestä sitoumuksesta. Bongasin sen noin 10 v sitten Postitiivareiden sivuilta. Mihinkään uudenvuodenlupauksiin en ole koskaan uskonut, mutta tämä kulkee mukanani rahapussissa ja katselen sitä aika-ajoin pitkin vuotta. Kokeilkaahan. Toimii !!!

Sitoumus alkavalle vuodelle:

Tänä vuonna elän yrittämättä ratkaista
kaikkia elämäni ongelmia yhdellä kertaa.

Tänä vuonna haluan kasvaa henkisesti.
Opin jotakin hyödyllistä. Luen jotakin joka vaatii ponnistuksia, ajattelemista ja keskittymistä.

Tänä vuonna en etsi vikoja ystävistäni, sukulaisistani tai perheenjäsenistäni.
En yritä parantaa tai muuttaa ketään muuta kuin itseäni.

Tänä vuonna minulla on suunnitelma. Voi olla että en noudata sitä täydellisesti, mutta minulla on suunnitelma.
Säästän itseäni kahdelta viholliselta
- kiireeltä ja epäröinniltä.

Tänä vuonna kehitän luonnettani kahdella tavalla.
Teen hyvän teon ja annan sen paljastua sattumalta.

Tänä vuonna kerään rohkeutta tehdäkseni kaksi asiaa, joita en ole aikaisemmin uskaltanut.

Tänä vuonna en pelkää mitään.
Erityisesti en pelkää nauttia kaikesta kauniista ja uskoa, että kun minä annan maailmalle,
antaa maailma sitä samaa minulle takaisin.

Näkymä junan ikkunasta - kaunis luminen TALVI Zürichissäkin