Zürichin ja Winterthurin jouluisia kuvia

Näiden jouluisten kuvien myötä toivotan kaikille teille ja meille oikein Rauhallista Joulunaikaa ja Onnellista Tulevaa Uutta Vuotta 2019 !

Tää AuPairMummi suuntaa keskiviikkona joulupukin kotimaahan ja palaa takaisin loppiaisen jälkeen.

                                                   IHANIN JOULUINEN ZÜRICH

                               WINTERTHURIN JOULUISILTA KADUILTA JA TORILTA

                                        ZÜRICHIN SUOMI -KOULUN JOULUJUHLA

Baselin joulumarkkinat

Marraskuu meni yskiessä. Kaikki kolmen viikon köhän kokeneet kohtalotoverit tietävät ettei siitä ajasta ole mitään postaamista - huoh - onneksi on ohi !

Nyt ollaan jo joulukuun puolella, joka on talvikuukausista ehdottomasti mun lempparikuukausi - kuten varmasti monen muunkin. En ole vielä koskaan ollut missään Keski-Euroopan kaupungissa joulun aikaan. Suunnittelin kyllästyttäväni itseni kiertämällä eri kaupunkien joulumarkkinoita. Aloitin tämän kierrokseni Baselista. Sen joulumarkkinat oli viime vuonna äänestetty Sveitsin kauneimmiksi. Varasin Bed & Breakfast yöpymisen Baselin keskustasta hieman kauempaa, Bottmingenista. Budget matkailusta on tulossa minulle oma taiteenlajinsa - etsin hyvää halvalla. Junalla edestakainen matka olisi kustantanut 68 CHF. FlixBussilla (paikallinen Onnibus) hinnaksi tuli 17,60 CHF. Majoituspaikkoja en sentään aio buukata naistensaleista ym. yhteishuoneista. Airbnb tai B&B ym. passaavat, jopa paremmin kuin hotellit. Eikä vaan hintansa puolesta vaan muutenkin. Minulla on tähän asti ollut vain hyviä kokemuksia persoonallisista ja lämminhenkisistä majoittajista.

Perjantain alkumatka nostatti hikikarpaloita vesisateen lisäksi. Zürichin bus station oli sekaisin parkkeerattujen bussien ja viikonlopun viettoon lähtevien matkustajien kansoittama kenttä. Outoa että muuten niin järjestelmällisessä kaupungissa voi bussiasema olla ilman lähtölaitureita ja opastetauluja. Säntäilin ristiinrastiin kentällä eri bussien kylttejä tavaamassa ja olin jo varma että tähän se mun säästölippumatka tyssäsi. FlixBussia ei näkynyt. Aikataulun mukaan sen olisi pitänyt jo lähteä. Kysäisin lähelläni seisovalta nuorelta naiselta minne hän mahtoi olla matkalla. Baseliin - luojan kiitos -  ja vieressä seisova mies myös. Siinä me Basel -kolmikko seisottiin ja odotettiin myöhässä tulevaa halpayhtiön bussia. Ei kuulemma mitään epätavallista - tiesivät sanoa. Meitä yhdisti siis yhteinen määränpää. Lopulta siihen bussiin ei muita noussutkaan kuin me kolme. Kentällä oli valtava määrä busseja ja matkustajia. Aika jännä sattuma miten me kolme Baseliin menijää löysimme toisemme. Olin luvannut majoittajalleni tulevani klo 19 mennessä. Mitenköhän ehtisin?

Koko matkan Zürichistä Baseliin ajoimme perjantain iltapäiväruuhkassa. Kuski osasi kyllä taitavasti kaistanvaihtopujottelun. Bussin ikkunasta katsellessa ei vesisade haitannut. Muutenkin oli jo ilta pimenemässä, joten maisemiakaan ei erottanut. Perillä Baselissa bussi jätti meidät rautatieaseman läheisyyteen, rakennustyömaan keskelle. Matkatoverini häipyivät omiin suuntiinsa. Katu oli oikea mutta kulkuväylää asemalle en osannut hahmottaa. Aikaa ei ollut hukattavaksi - myöhässä kun olin tai siis bussi. Eikun ensimmäiseltä vastaantulijalta tietä kysymään. Hän opasti minulle kulkuväylän asemarakennukseen rakennustyömaakanjonista. Iltapimeässä (ja edelleen vesisateessa) kaikki on oudompaa, vaikka olinkin mielestäni setvinyt reitin etukäteen huolella. Löysin oikean ratikan ja myöhemmin vaihto bussiin onnistui kun uskoin opastetaulun numeroa, vaikka paikalla odottikin invabussi. Loppumatkan pari kadunväliä sujui kävellen.

MyBednBreakfast in Bottmingen

Olin perillä 10 min ennen määräaikaa. Minua oli vastassa eteisessä ikäiseni rouvashenkilö, joka toivotti tervetulleeksi sanoen: "Sinä olet se rouva vaikealla sukunimellä". Kyllä - suomalainen - kuten hän oli arvellutkin, vaikka Zürichin osoitteeni hieman hämäsikin. Asuisin siis heidän kotonaan nämä pari yötä. Mies tuli olohuoneesta esittäytymään myös. Kimi Räikkönen oli hänelle se tutumpi suomalainen. Ihmettelivät onko meillä kaikilla ääkkösiä sukunimessä? Heillä oli ollut yksi suomalainen aiemmin - joku Hämäläinen.
Siinä olohuoneessa ruokapöydän päässä, sisäänkirjautumisen yhteydessä tulin jo kertoneeksi lyhennetyn version Aupair mummiudestani. Sain jopa kehuja yllättävän hyvästä saksankielentaidostani. Siihen nähden että olen ollut vasta 3 kk maassa. Pyysinkin heitä puhumaan minulle saksaa. Yleensä kaikki vaihtavat heti englanniksi kun huomaavat ettei saksa oikein suju. Vähänkö olin tyytyväinen itseeni - uskalsin rohjeta :)

Rouva neuvoi minulle seuraavan päivän reitit joulumarkkinoille ja Basel kortin edut. Olin tämän illan heidän ainoa vieraansa. Lauantaina saapuisi pariskunta. Majoituin toisen kerroksen pieneen huoneeseen, omalla WC/kylppärillä ja puutarhanäkymällä. Rouva näytti verhot, valot ja wifin sekä  toi vielä teetä, voileivän ja omenan iltapalaksi. Hyvää palvelua. Nyt ei muuta kuin yöpuulle. Sääennusteessa luvattiin poutapäivää lauantaille.

Päivä valkeni puoliaurinkoisena. Aamiaispöydässä selailin päivän lehteä. Yksi artikkeli käsitteli lonkkaproteesileikkauksia. Kun en ymmärtänyt kuin kuvan, jätin artikkelin kääntämisen kotitehtäväkseni. Olipahan taas keskusteluaihetta isäntäväkeni kanssa heti aamutuimaan.

Aamuvirkkuna ehdin pyörähtää Elisabethen kirkon kautta ennen joulumarkkinoiden aukeamista.
Jouluteeman ytimessä.

Kun päättää tutustua joulumarkkinoihin pitkän kaavan mukaan - tulee se tehdä sekä aamulla että illalla. Kävin Barfüsserplatzilla ja Münsterplatzilla päivän aikana kahteen kertaan.

Oli sekä valoa ja väljyyttä että...

Barfüsserplatz

.....tunnelmaa ja.....

.....tungosta :)

Glühweinia oli mukava nautiskella kamiinan lämmössä istuen. Amarettolla terästettynä oli jopa minun makuuni sopivan makeaa. Myönnän pihistäneeni mukin matkamuistoksi. Joulupukki ei tätä kyllä hyvällä katso :(

On minussa sen verran metsäläistä, että joulutoreille kuuluu mielestäni elävät tulet ja savut.

Münsterplatz iltavalaistuksessa.

Lelumuseo Barfüsserplatzin kupeessa

Aupairmummin kuuluu vierailla lelumuseossa kun sellainen kohdalle osuu.

Paaaaaaaljon nalleja

Nallesairaala

Yksi monista nukkekodeista

Kerros täynnä hattuja

Museokukkahattutäti :)















10 tuntia kaupungilla ei olisi luonnistunut, jos en olisi jatkanut tutuksi tullutta huviani. Ilmainen kiertoajelu ratikalla suklaata syöden. Siinä samalla sain lepuuttaa jalkaparkojani ja istua (=torkkua) lämpimässä. Taas jaksoi mummi heilua.

Marktplatsilta löytyi normaalia torimyyntimeininkiä. Taustalla vaan aikas hieno rakennus. En tiedä mikä, mutta kaunis oli katsella.

Markthalle rautatieaseman vierellä osoittautui nimensä mukaisesti markkinahalliksi, jossa oli eri maiden ruokailupaikkoja. Valitsin niistä lounaakseni thaimaalaisen riisinuudeliannoksen. Illalla paikka muuttui kirpputoriksi, Nachtflohmarkt. Käväisin sielläkin vielä ennen majapaikkaan paluuta, mutta siinä vaiheessa oli energiat loppu -  suklaansyönnistä huolimatta. Kuukengät olisin voinut ostaakin jos ei niillä olisi ollut taivaita hipovaa hintaa !









Väsyneenä ja päivästä tyytyväisenä oli ihana palata majapaikkaan. Saada kuppi teetä, pala kakkua ja painaa pää tyynyyn.

Sunnuntaiaamulla lähdin paluumatkalle vesisateen saattelemana. Baselista jäi minulle aurinkoinen muistikuva.

Sieltä se joulupukki tulla huristelee.

Muistakaa olla kilttejä !!!

Jälleennäkemisen riemua

Varasin jo hyvissä ajoin lennot koti Suomeen isänpäiväviikonlopun tienoille. Tosin se nyt vaan sattui olemaan siinä - huomasin myöhemmin. Tarkoitus oli hakea talvivaatteita ja nähdä läheisiä. No okei -oli koti-ikävä. Ja jouluun oli alunperin ainakin se sata yötä.

Taksi toi asemalta kotiportaille ja torstaiaamuyöllä hipsin sisälle. Lippe -koira oli salamana vastassa ovella ja sukelsi kaulaani. Se suorastaan sekosi jälleennäkemisen riemusta. Tovin hyörittyään ja osoitettuaan ilonsa se istahti eteeni lattialle ja tuijotti suoraan silmiini. Luin tuosta katseesta minulle tarkoitetun kysymyksen "missä olet ollut" tai ehkä poissaoloni koiran ajatusmaailmassa näyttäytyi vain ylipitkänä työpäivänä? Mene ja tiedä. Markku ei puolestaan osoittanut sekoamisen merkkejä :)

Säätila oli juuri sellainen kuin tiesin sen marraskuussa olevankin. Koskaan en ole muistaakseni katsellut näin tasaisen harmaata Suomen sääkarttaa. Aamukahvin ja lehden jälkeen siirryin lämmittämään takkaa. Samalla hemmottelin itseäni jalkahoidolla.
Illaksi olin sopinut meneväni tyttöjen luokse. Jälleennäkeminen poltteli jo kaikkien mieliä.











Perjantaiaamuna pääsin ylivenähtäneestä letistäni eroon ihanan luottokampaajani Lauran käsittelyssä. Oli jo astetta ihmisempi olotila. Kaupanpäälle Laura pyöräytti kivan letinkin. Olihan illaksi tiedossa baarikeikkaa lavatanssien sijasta.

Virityspuuhissa. Kohta lähtee...

Miikkakin tuli Jyväskylästä kotiin ja niin suuntasimme Markku -isukin bändin "The Schadenfreuders" keikalle Teerenpeliin. https://www.facebook.com/search/top/?q=the%20schadenfreuders
On ne "pojat " vaan jo mestareita. Tapasin siellä muitakin bändäreitä. Kun huutamalla puhuu niin voi saada kurkkunsa kipeäksi.
Näinpä.


Lauantaina tulivat tytöt yökylään. Heidän toiveena oli, että keitän vellipuuroa (=riisipuuro). Sitten leivotaan yhdessä piparkakkuja ja rakennetaan piparkakkutalo. Äänettömänäkin lupasin homman hoituvan.

Piparkakkujen leipomisen lomassa pienempi pyyhkäisi liikuttuneena silmiään ja totesi
"Tästä tulee niin lapsuus mieleen"
Voi elämä - miten liikkis !

Tulipas erikoisen hieno ja uniikki talo.
En olisi itse keksinyt moista toteutusta.

Sunnuntaina tytöt saivat vielä viettää laatuaikaa setänsä seurassa.

Hulinaviikonlopun väsyttämä talonvahti.












Jotta kaikki ei olisi sujunut kuin Strömsössä niin mahtui tähän kotivierailuun yksi mega -murjotuskin. Ja kukas muukaan sen kohteeksi joutui kuin isänpäivän sankari. Kait sitä jälleennäkemisen riemua voi osoittaa näinkin alkeellisella tavalla.....

Päivätanssit

Lavatanssituristin on turha etsiä siihen harrastukseen sopivia mestoja Zürichin keskustan sykkeestä. Ne parketit ovat vain tosiharrastajien tiedossa ja syrjässä satunnaisilta varpailletallojilta. Sain host emäntäni tunteman, täällä jo pitkään asuneen ja vuosia tanssia harrastaneen Eijan oppaakseni viime sunnuntain päivätansseihin.

www.pasadena.ch

Paikka löytyi kaupungin laitamilta, teollisuusalueelta. Ulkoapäin ei voisi kuvitellakaan miten upea tanssiravintolamiljöö sisältä aukeaa - kuin suurempi versio Ruotsin laivan yökerhosta ja tanssiparketista. Sinne ei sitten kannata suunnistaa julkisilla tai muuten joutuu patikoimaan loppumatkan.






Lähdin uteliaana, avoimin mielin zürichiläisiin päivätansseihin.
Automatkan aikana Eija valaisi minua tärkeimmillä pointeilla
1. Sveitsiläisestä tanssikulttuurista:
- tanssipiirit ovat pienet
- tutut hakevat toisiaan
- pariskuntia on paljon
- tanssivia miehiä vähän
- toiset esiintyjät vetävät enemmän porukkaa kuin toiset
- päivätansseissa käyvät enimmäkseen seniorit
- uusia ei yleensä haeta tanssimaan
-> varaudu siis olemaan seinäruusu

2. Sekä tulevasta kohteestamme, Pasadenasta:
- paras ja suurin tanssiravintola Zürichissä
- vain maanantaina ei tansseja, torstaina ja sunnuntaina jopa kahdet
- tanssikurssien pitopaikka myös
- tällä kertaa estraadilla ei nähtäisi kärkinimeä
- saman parin kanssa tanssitaan kolme kappaletta
- kaikki kolme ovat eri musiikkilajia
- tanssivalikoimaan kuuluu myös Line Dance (linjatanssi)

Ei mitään uutta kohdassa yksi. Tanssipiirit ovat tosiaan pienet. Eteisaulan poskisuudelmatervehtimisistä päätellen suurin osa näytti tuntevan toisensa hyvin. Päivätanssijoiden keski-ikä vaikutti huitelevan 7 -kympin paremmalla (?) puolella.
Olin Eijan tutuilleen esittelemänä jopa illan "nähtävyys". Eksoottinen tanssivieras kaukaisesta Pohjolasta. Kohtalokseni koitui sama kuin Suomen lavoilla usein uusille kasvoille käy. Joko sinua hakevat ne miehet, jotka yleensä ovat syystä tai toisesta vain "katsomossa" tai sitten istut seinäruusuna. Sain kutsun parketille ja jo ensitahtien jälkeen tiesin pysytteleväni loppuillan mieluummin ruusun roolissa.

Pasadena

Pasadena on suurin ja paras tanssipaikka Zürichissä, mikäli opastani on uskominen ja mikäettei.

Esiintyjälistaa katsoessa ei voi välttyä vertaamasta kuvia ja kokoonpanoja suomalaisiin lavaesiintyjiin.
Kuin hyppäisi aikakapseliin ja back to the 80´s !

Kyseisenä sunnuntaina oli luvassa live musiikkia, josta vastasi yhden miehen syntetisaattoriorkesteri: Tony - Music for all
Ihan reipasta tanssijalkojen alle käyvää musiikkia.

Kävi minulla illan aikana flaksikin. Voitin arvonnassa lahjakortin - vapaavalintaisen coctailin. Illan esiintyjä ojensi tämän minulle poskisuudelmien kera. Gutscheinin annoin lavakummilleni Eijalle. Voipi olla etten tämän vuoden puolella "ehdi" sitä päivätansseissa enää hyödyntämään.....

Seinämaalaus: Line Dancen esikuva?

Mielenkiintoisin ja paras oppi tällä reissulla oli Line Dance. Sitä tanssitaan ilman paria, nimensä mukaisesti linjassa=rivissä orkesterin edessä. Siinä on tietyt askelkuviot, joita tanssijat noudattavat. Askelkuvioilla on omat nimensä. Line Dance soveltuu kaikkiin soitettaviin musiikkilajeihin. Äkkiseltään ei tullut mieleeni että myös valssi ja tango . soveltuvat linjatansseiksi. Sopisiko tämä suomalaisille lavoille, joissa myös kärsitään miespulasta?

Orkesterilla on yksi 20 min tauko, jolloin ei soiteta musiikkia. Silloin on mahdollisuus nauttia leivoskahveista eri tilassa olevasta pystybaarista. Tanssisalin baarit ovat tietysti auki tauonkin aikana. Ja vanhaan kunnon malliin juomat tarjoillaan pöytiin. Tauon jälkeen tanssit aloitetaan aina jollakin Line Dancella. Kaikki eivät siihen osallistu, vaan voivat halutessaan jatkaa paritanssina.

Ai niin - yksi huomio meinasi unohtua. Pasadenassa pääsylippujen hinnat ovat 10-12 CHF, (10 CHF=8,75 EUR) perjantaisin ja lauantaisin 17 CHF. Keskiviikkoisin on kaikille ilmaiset tanssit alkaen klo 19.30. Lisäksi kuukausittain on erilaisia teematanssi-iltoja. Lippujen hinnat eivät ainakaan ole yksi yhteen Sveitsin muun hintatason kanssa.

Kiitos lavakummi Eijalle päivätanssiretkestä. Vielä on jatkettava tanssitutkimusmatkailua ennen kuin voin tehdä mitään analyysiä sveitsiläisestä tanssikulttuurista lavatanssien näkökulmasta.

Uudet ajankohdat, esiintyjät ja paikat odottavat - kunhan vain ensin löytäisin ne :)

Konstanz und runosuoni "auf Deutsch"

Konstanz, Konstanz, Konstanz
Die Statue erinnert mich an den Tanz💃

Eine grosse Stadt am Bodensee
hinten die Alpen und Schnee ⛰





Das Wetter war schön die Sehenwürdigkeiten besuchen...🌞

....Natürlich geniessen wir (zu viel) Kaffee und Kuchen ☕🍰

Zum Glück, die Massen sind voll🍻
Ferien war super, prima und toll

Danke Konstanz - auf Wiedersehen👋
Jetzt müssen wir weitergehen......

....Und viel mehr die Schweiz zu sehen
                         😍

Vaelluslintsari

Lomaviikko pitää rytmittää myös välipäivillä. Sellainen oli tiistai. Varsinaisesti emme tietenkään jääneet sohvaperunoiksi, vaan kiertelimme kaupungilla minulle jo osittain tutuiksi tulleita kohteita.

Yliopisto ETH:n terassilla hain tuntumaa opiskelijamiljööseen tekemällä oikeasti saksanläksyjä. Tarkoituksenani oli lähteä kunnon koululaisen tapaan vielä saksantunnillekin päivän päätteeksi

Kuvanottaja lähestyi opiskelijatunnelmaa toista kautta :)

















Opiskelijafiilistelyt keskeytyivät matkanjohtajilta tulleeseen käskyyn hakea vaelluskamat ja tulla yöpymään heille. Sääkartat näyttivät siltä että viikon paras vaellussää olisi keskiviikko. Meille ei kerrottu vielä tässä vaiheessa mikä olisi määränpää.

Vaellushistoriani paljasti, ettei minusta olisi Alppien valloittajaksi, enkä sinne hinkunutkaan. Paitsi jos ratasjunalla pääsisi ja sitä ei nyt kuulemma olisi luvassa. Keskivaikea, yhden päivän mittainen vaellus. Yöksi kotiin periaatteella. Tähän koitokseen Markku oli varautunut.
Siispä jälleen yöksi Siljan ja Antonin luo ja vielä varhaisemmin aamulla reput selässä rautatieasemalle. Kohde olisi Faulhornin vuorenhuippu Grindelwaldissa https://goo.gl/maps/xvt92bzcbXH2 Minut jätettäisiin vaelluksen ajaksi Interlakenille. Sehän sopi. Jo kuvien perusteella tulisin viihtymään kaupungissa hyvin koko päivän.

Keskiviikkoaamun lähteminen sujui aikataulussa. Eikä "otsapommittajiakaan" onneksi ollut liikkeellä. Bernissä vaihdoimme junaa. Asemalla emme todellakaan olleet ainoita reppujen kantajia, minulla tosin vain pieni nyssäkkä (esikoululaisen minireppu) muihin verrattuna. Se saattoi kieliä vaelluslintsarista, mutta jokainenhan keskittyy vain omaan tekemiseen. Eivätkä kaikki edes vaella. Interlakenissa jos missä näkyi kiinalaisten turistien laumoja, joilla ei kantamuksina ollut kuin taxfree kasseja, selfiekeppien lisäksi.

Interlakenin asemalla hajaannuimme. Vaeltajat siirtyivät seuraavaan junaan ja minä jäin asemalle vilkuttelemaan. Arvioivat tulevansa takaisin noin viiden tunnin kuluttua. Minulla olisi ruhtinaallisesti aikaa lähteä tutkimaan kaupunkia. Pelkkä pyörähdys asemalla oman akselin ympäri jo melkein pyörrytti. Olipahan taas maisemia mitä katsella!. Kaupungin läpi virtasi Aare-joki jonka rantaa pitkin lähdin kävelemään. Ja kun mihinkään ei ollut kiirettä, niin heittäydyin pitkäkseni sopivan lepotuolin tultua kohdalle. Jokohan muut olivat päässeet vaellusreitin alkuun ?

Vastaus tuli kuvan muodossa hetken päästä. Itsestäni en tohtinut laittaa heille joenrannan lintsarikuvaa.










Tauolla sain idean omasta pienimuotoisesta vaeltamisesta. Zoo -opastekyltin viitoitus osoitti hieman vuorenrinnettä ylöspäin, kohti villieläintarhaa. Kaikki polut näyttävät ja tuntuvat olevan kuin vuoripuron pohjia. Näillä tossuilla sai askeleensa asetella tarkkaan, ettei tulisi nilkan nyrjähdystä heti ensimetreillä.

Jos oli pienimuotoinen vaellus, niin sitä oli myös villieläintarha. Yhdessä aitauksessa oli sarvipäisiä vuorikauriita (ehkä) ja toisessa jotain onkaloita kaivavia murmeleita. Siinä kaikki villieläimet.

Nämä sarvipäät eivät kovin villeiltä vaikuttaneet. Lehmät olivat päässeet aamulypsyltä jälleen laitumelle ja olivat minusta villieläintarhan mielenkiintoisimmat asukit.
Palasin tältä tutkimusretkeltäni omia jälkiäni pitkin takaisin kaupungille. Kengänpohjien läpi tuntui jokainen kivensärmä ja pelkäsin tossujeni pohjan pettävän jo näinkin lyhyellä pyrähdyksellä.

Vuorenrinnettä kulki edestakaisin vuoristojuna joka olisi vienyt upealle Harderkulmin huipun näköalaravintolan terassille (kuvassa pieni tikku vuoren päällä keskellä). Harderbahnin asemalla nuukuus iski ja päätin katsella vuorta niska kenossa vain ylöspäin. Pelkkä junamatka edestakaisin olisi kustantanut 32 chf. Samanverran kuin koko päivän junamatkojen hinta.

Sain päiväni "kulumaan" hyvin, pienellä säteellä juna-asemasta. Itse kaupunki oli onneksi rakennettu tasamaalle, laaksoon. Riitti että katseeni kiipeili vuoren rinteitä.

Väliaikaraportin mukaan kaikki oli niin kuin pitikin. Huippu oli saavutettu ja tauko ansaittu!

Vaeltajat olivat tehneet 16 km pituisen urakan, joka ajallisesti oli pari tuntia suunniteltua pidempi. Kaikki oli ollut sen arvoista. Minä pääsin osalliseksi kuvien ja kertomusten kautta.

Päivän kruunasi vielä juustofondueillallinen. Tästä en lintsannut :) Eipä tarvinnut tämän jälkeen unta houkutella.

Kiitos unohtumattomasta päivästä matkanjohtajille - Silja ja Anton :)