Kotia kohti

"Miksi sinulla on noin monta matkalaukkua?" "Tuletko minun synttäreille?" "Jag saknar dig!" "Minun pitää pakata, koska lähden takaisin kotiin - Suomeen" "Tottakai tulen synttäreille!" "Niin minunkin tulee ikävä sinua - teitä kaikkia!"
Voisin kirjoittaa tämän viimeisen postaukseni täysin samanlaisin ajatuksin kuten aloitin blogini kirjoittamisen viime elokuussa. Miten sydäntä riipaisevalta tämäkin keskustelu tuntuu. Kuinka selität neljä vuotiaan kaipaavan katseen edessä miksi pitää lähteä.

Lasten sylittelyt ovat vain tihentyneet päivä päivältä. Tankkaamme tunnemuistiimme näitä viimeisen kuukauden hetkiä.

Ennen lähtöäni halusin palata vielä Rapperswiliin - Zürich järven viehättävään ruusujen kaupunkiin Se oli ensimmäinen reissukohteeni elokuussa. Silloin oli ruusutarhan kukinta jo hiipunut, mutta nyt näin sen kaikessa loistossaan. Kävin siellä itseasiassa kahteen eri kertaan.

Kesäkuun alussa mukanani oli toinen kukkafani. Hän ikuisti kännykkääni 130 ruusukuvaa. Kaksi tuntia vierähti ruusutarhassa ihan heittämällä tämän innokkaan 6 vuotiaan kukkasielunkumppanin kanssa.

Rapperswilistä matkasin laivalla kotisatamaan.

Olen saanut nauttia lukuisista hellepäivistä, jotka ovat kuumuudessaan olleet öisin tukaliakin. Tälle Tiefenbrunnen badille löysin Zürich oppaani ansiosta. Siisti kesäkylpylä kirkasvetisen järven rannalla.

Synttärilahjaksi minulle oli järjestetty äiti-tytär -valokuvauspäivä. Oli todella hieno ja tunteellinen kokemus. Kuvauspäivän päätteeksi piti tietysti ottaa vielä omat selfiet.  Poseeraaminen onkin todella rankkaa puuhaa! Innolla odotan kuvaustuloksia.

Perhe kysyi toivettani miten ja missä haluaisin läksiäisiäni vietettävän. Mieluiten perheen kanssa kotona hyvän ruoan ja juoman kera. Voin käsi sydämellä vakuuttaa että perheen isän loihtimat illalliset eivät kalpene parempienkaan ravintoloiden tarjonnalle (vaikken missään 5 tähden Michelin ravintoloissa ole käynytkään). Aloitimme läksiäisteni vieton jo reilu viikko sitten. Sunnuntaina oli vuorossa läksiäiset nro 5 !!!!!

Toinen puoli läksiäisten vietossa on kotiinpaluun odotus. On ihana palata kotiin - oman perheen ja läheisten luokse. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kävin ainakin tuplasti useammin Suomessa.

Siitä huolimatta taisi mummi -vajetta päästä syntymään :)

Jäätelökesän toivoisi jatkuvan vielä piiiitkään !

 

Yksi huippukokemus oli tutustuttaa tytöt toisiinsa. Toin perheen tytön vierailulle Suomeen toukokuussa. Tämä yhteydenpito tulee jatkumaan. Mummi -kuriiri on valmiina kuljettamaan tyttöjä Suomi-Sveitsi -akselilla .

Näiden kaverusten kohtaaminen on kesällä vielä edessäpäin.

Lippeläisen aika taisi kulua rennosti loikoillessa sekä mökillä, kotona että kyläillessä.
Ehkä ajatuksissa käväisi mammakin, kun noin hymyilytti.

  

Onnea on hyvän ystävän vierailu! Kesäkuinen viikonloppu tuplasi ilot ja puolitti surut.

Bauschänzlin biergartenissa Limmat -joen rannalla illallisella.










Koko vuodesta olen perheelle ylenpalttisen kiitollinen. Tulemme kuulumaan toistemme elämään tästä eteenpäinkin. Kuluneen vuoden tapahtumia dokumentoin itselleni 35 postauksen verran. Se oli huimasti enemmän kuin alunperin osasin ajatellakaan. Lisäksi voin sitten kotona kerrata muistojani lukuisten kuvien parissa niin usein kuin haluan.
Moninkertaisesti ennakko-odotukseni ylittänyt kokemusvuosi. Olen ylpeä itsestäni, että rohkenin uskaltaa. Blogini sulkeutuu tähän postaukseen.
Auf Wiedersehen Schweiz !

Aupairmummi kiittää ja siirtyy kotipihan kukkasien pariin.

Lomailun suorittamisesta chillailuun

Voi elämä ! Täytin just kuuskymppiä ja tajusin etten osaa chillailla !

Täytyypä hieman taustoittaa tätä oivallusta. Olin jo helmikuussa päättänyt viettää toukokuun merkkipäivääni Mainaun saarella kukkien keskellä. Varasin Airbnb:n kautta Konstanzista hieman erikoisemman yöpymispaikan. Se sijaitsi Paradies -kaupunginosassa omakotitalon puutarhan perukoilla -  entisessä sirkusvaunussa. Kuvien perusteella näin jo itseni istumassa kukkivien omenapuiden katveessa aamukahvia nautiskelemassa.

Mainaun kukkaissaaren synttärijuhlien päätteeksi perhe saattoi minut turvallisesti majapaikkani ovelle saakka, jossa Tanja -emäntä tiesi minua jo odotellakin. Oven avatessaan hän oli lentää selälleen. Naama kalvenneena, silmät renkaina ja sydänalaansa pidellen hän luuli meidän kaikkien tulevan sinne yöksi. Viestittelystämme oli kulunut sen verran pitkä aika ettei hän enää muistanut mitä olimme sopineet. Sirkusvaunun nähdessään lapset olisivat toki mieluusti jääneetkin seurakseni, vaikkapa vain lattiapedille.
Vaunu sisälsi melkein kaikki majatalon tykötarpeet, paitsi wc:n. Huussia ei sentään tarvinnut pihan periltä etsiä. Vesivessa ja suihku löytyisivät päärakennuksesta. Minä olen nopea asettumaan taloksi, eikä tämäkään kohde ollut siitä poikkeus. Mökkifiilis löytyi oitis.

Sisäänkirjautumiseni yhteydessä kerroin Tanjalle, että Mainaun lisäksi en ollut tehnyt minkäänlaista matkasuunnitelmaa viikonlopuksi. Mitä hän suosittelisi minulle? Bodenseen risteilyä arvelin. Tanja ehdotti päiväretkeä Meersburgiin Bodenseen toiselle puolelle, Konstanzia vastapäätä. Se olisi monipuolisempi ja mielenkiintoisempi kuin pelkkä Bodenseen risteily. Hyvä idea - sinnepä sitten!

Nukuin eka yöni hyvin. Korvatulpista huolimatta heräsin varhain aamulla lintujen äänekkääseen sirkutukseen. Vaunu kun ei ollut seiniltään mitään kivitaloluokkaa. Oven ja ikkunoiden raoista olisi huonolla tuurilla mahtunut soluttautumaan paikallisia siivekkäitä pikkuriesojakin yöuntani häiritsemään. Tanjan ohjeen mukaan olin asentanut lisäpatterin yöksi päälle ovenrakoilmanvaihdon  tasaamiseksi. Tiheät ikkunoihin kiinnikasvaneet pensaat huolehtivat verhokappojen lisäksi riittävästä näkösuojasta ja pimennyksestä kadullepäin. Mikäs siinä oli makoillessa ja edellispäivän juhlia muistellessa. Olin kuin "Herrankukkarossa".

Edellisillan hämärässä ei puutarhasta erottanut juuri mitään. Aamulla ovesta avautui eteeni näkymä Cottage garden tyyliseen puutarhaan. Totesin omenapuiden juuri kukkineen. Nurmikolle ei olisi jalalla astumista, sillä emäntä oli vasta pistänyt sen uusiksi. Se siitä mielikuvasta puutarhassa puiden alla istumisesta. Ei muuta kun tuoli ovensuuhun - avot - sujuihan se aamukahvihetki näinkin, kuin terassilla konsanaan.












Aamuisen fiilistelyn jälkeen poltteli jo päästä aloittamaan päivän turistikierrosta. Majoitukseeni kuului ilmainen julkisten liikennevälineiden käyttö. Bussireitti kulki lähes ovelta keskikaupungin läpi lauttasatamaan saakka. Sieltä pääsin edullisesti autolautalla Meersburgiin. Tanjan neuvo piti paikkaansa. 15 min lauttamatka mennen tullen riittäisi Bodensee risteilyä.

Meersburgissa oli vanhakaupunki aivan lauttasataman kupeessa. Kuinkahan monetta kertaa kuvaankaan kauniita rakennuksia, kujia, linnoja, torneja, kukkia ja köynnöksiä. Ei näihin kyllästy!

Viiden tunnin kuluttua palasin lautalla takaisin. Kävin kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeisiin täydennystä. Piti jo hätäillä ehtisinkö illalla vielä Konstanziakin koluamaan. Vaunuun päästyäni ajattelin oikaista vähäksi aikaa. Jätin oven puutarhaan auki - lintujen laulu kuului niin ihanasti ...
Heräsin "pikkupäikkäreiltä" kun iltapäivä oli jo pitkällä. Melkein harmitti. Pitäisikö tästä nyt suoriutua taas kujia kiertämään ?
Käänsin kylkeä ja päätin jättäytyä loppuillaksi vaunuun. Tämä näyttäytyi loppupelissä järkiratkaisuksi. Illan pimetessä luulemani ilotulitus osoittautuikin lähestyväksi ukonilmaksi. Pian alkoi katolle putoilla raskaita sadepisaroita. Rajuilmaksi se ei onneksi muuttunut. Sirkusvaunussa olisi minulla kyllä silloin hymy hyytynyt. Ukkosmörköä pelkään !!!

Paluumatkaa varten olin varannut Flix -bussilipun sunnuntai-iltapäiväksi. Silloin helmikuussa oli ajatuksenani ollut kiertää koko rahan edestä kaupunkia ja palata mahdollisimman myöhään takaisin. Pitääkö olla huolissaan, jos kaupunkikierros ei huvitakaan? Olinko suorittamassa lomailuakin?

Kävin palauttamassa avaimet ja hyvästelemässä Tanjan. Hän pyysi minua joku kerta poikkeamaan luonaan, kun kyläilen Zürichissä.
Olin kuulemma tehnyt häneen vaikutuksen aupairmummi -tarinallani. Sen hän oli ehtinyt kertoa jo äidilleenkin. Mistä sitä tietää vaikka joskus astuisinkin uudelleen tästä portista.

Konstanziin en siis jaksanut tällä kertaa lähteä kiertelemään, vaikka sitä vaihtoehtoa vielä harkitsinkin vanhankaupungin portilla. Sen sijaan mukavammalta vaihtoehdolta tuntui sightseeing bussiajelu kaupungilla. Sain varattua uuden bussilipun 4 tuntia aiottua aikaisempaan paluukyytiin. Kahdeksan euron tappio käyttämättömästä bussilipusta ei tuntunut suurelta menetykseltä. Pääsisin ajoissa Sveitsin kotiin.

Bussiin päästyäni ajattelin sulkea silmäni vähäksi aikaa. Heräsin "pikkupäikkäreiltä" kun bussi kurvasi Zürichin rautatieasemalle. Voi elämä - tätäkö onkin olla kuuskymppinen! Väsähtänyt matkalainen.

Vai olisiko syytä ottaa lomaa lomailun suorittamisesta ja opetella chillailemaan !

Aupairmummin synttärit

                                                               ***** KIITOS ****

15.5.2019

Synttärini "jatkot" vietettiin perjantaina 17.5.2019 Saksan puolella Mainaun kukkaissaarella

Kiitos ihanalle perheelle sydämellisestä ja tunteikkaasta synttärijuhlasta sekä Sveitsin kotona että Mainaun kukkaissaarella!!!

Kivaa olla kuusikymppinen !

Suihkulähdekierroksella

Olen vierastanut kaikenlaisia yleisiä opastettuja kierroksia. Hieman huvittuneenakin väistellyt oppaiden perässä laahustavia turistiryhmiä. Tuhlaisinko aikaani moiseen, kun yhtä hyvin pääsen oman aikataulun mukaan samoille kohteille itsekin ja ainahan oppaana voin käyttää Mr. Googlea.

Torstaina tein poikkeuksen. Bongasin Zürichin kaupungin vedenhuoltolaitoksen järjestämän ilmaisen opastuskierroksen suihkulähteille Brunnenführungen.

Ujosteleva opas esittäytyi Christopher Hernandeziksi. Hän kertoi kuuluvansa suihkulähteitä huoltavaan kymmenhenkiseen tiimiin. Tarjotessaan opastusta joko sveitsinsaksaksi tai saksaksi en minä puolestani ujostellut toivoessani jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Jaettuaan kätevät kokoontaitettavat mukit kymmenpäiselle opastettavien joukolle pääsimme asiaan. Kierros kestäisi puolitoista tuntia ja sinä aikana ehtisimme vain kahdeksalle lähteelle vanhankaupungin alueella. Zürichissä kun on huimat 1236 suihkulähdettä ! Jokaisella oma uniikki tarinansakin.

Helmhausin ja Wasserkirchen joenpuoleisella seinustalla oli pieni, lähes huomaamaton juomavesipiste. Sen erikoisuus jäi kylläkin hieman epäselväksi...
Oma moka. Harhauduin porukasta sivukujia kuvatessani. Hitsit kun pitää potea tätä turistitautia!

Limmat -joen toisella puolella on rautainen, kauniisti kuvioitu suihkulähde viininpoimija figuureineen. Tekijä oli tiettävästi sanonut juovansa viiniä mieluummin kuin vettä.

Olen ihastunut kaikkiin koristeellisiin ja vanhoihin suihkulähteisiin.
Opastuskierroksen tarkoitus oli kuitenkin esitellä monipuolisesti kaupungin suihku/juomavesilähteitä.

Fraumünsterin aukiolla mielenkiintoisin oli tuo kuparinen suihkulähde. Se on itseasiassa yksi Zürichin hätävesikaivoverkostoon liitetyistä juomavesilähteistä. Muotoilussa on ajateltu kaikkia janoisia. Kyljessä askelma lapsia varten. Toisella puolella maantasalla vesikouru lemmikeillekin.

Aukion toisella laidalla on Zürichin uusin suihkulähde. Valtava laakea betoninen malja, jonka kupeessa oli pienempi juomavesipiste. Christopher näytti lähteen vesisuihkun osoittavan suoraan kohti kirkon kellotornia.

Kirkontornia kuvatessani havaitsin kellon olevan jo melkein puoli kahdeksan. Olin sopinut soittotreffeistä Suomeen, joten livistin kierrokselta ennen viimeistä etappia. Kerrankin oli kuvaamisesta välitöntä hyötyä.

Myöhemmin illalla tutkailin tarkemmin oppaalta saamaani suihkulähdeopusta Brunnenguide Altstadt. Entisaikaan kaivot olivat kaupungeissa ja kylissä myös sosiaalisen kanssakäymisen tärkeitä kohtaamispaikkoja. Naiset varsinkin osasivat siellä verkostoitua. Olisin silloin ollut taatusti yksi kaivolla kävijöistä - todennäköisesti se vedenkantaja.

Viime vuosi oli Zürichin vedenhuoltolaitoksen 150 juhlavuosi. Sen kunniaksi oli kehitetty ilmainen peli  Brunnen-App "A Tale of Wells"

Joku päivä voi aupairmummin vielä tavata keräämästä virtuaalivesipisaroita kaupungilla.