Uusi vuosi - juhlavuosi

Kippis! Näin starttasimme juhlavuotemme 2019. Kävimme pyörähtelemässä vuoden aloitustanssit Hotelli(=pikemminkin hostelli) Leikarissa Kotkassa Jorma Kääriäisen ja Johanna Pakosen tahdittamissa tansseissa. Reilu 10 v olemme kolunneet Suomen tanssilavoja, mutta tämä oli meille uusi tuttavuus. Eikä ihme jos on jäänyt käymättä. Paikka on ollut tässä välissä kuulemma pakolaisten vastaanottokeskuksenakin(kuten oli Tallukkakin Asikkalassa). Tästä syystä luonnollisesti hyvin kasarihenkinen, mutta kuitenkin koiraystävällinen paikka(=10 Euron lisämaksulla). Leikari on nyt hakemassa uutta nousukautta tulevana viihdekeskuksena (remontin jälkeen).
Lippe siis pääsi (=joutui) mukaan. Ei viihtynyt. Raketeista ei välittänyt pätkääkään, mutta auta armias, jos joku sulki ovensa hieman äänekkäämmin, niin tämän pörröhännän hermoon kävi heti. Aluksi varoittava syvä kurkkumurina purkautui väistämättä teräviksi haukahduksiksi. Salakuljetin(=kun ei kuulunut Lipen hotellipakettiin) pari nakkia noutopöydästä Lipen illalliseksi, jotka se epäillen näykki suuhunsa. Mitähän liene kettumaisen ilmeen takana epäillyt? Tanssien ajaksi suljimme sen kylppäriin. Hiivimme välillä käytävällä kuuntelemassa millaista möykkää se pitää, mutta hiljaista oli - onneksi. Tosin kukapa nyt uudenvuodenaattona olisi nukkumaan mennytkään ennen puoltayötä.

Pari sanaa vielä hotellin illallisesta ja aamiaisesta.... tai no joo ehkä en viitsi "mainostaa". Edelläoleva kuvaus hotellista antaa osviittaa menun tasosta. Vatsa täyttyi ja nälkä lähti. Kaikkinensa hinta-laatu -suhde oli kohillaan.
Minkä puitteissa hävisi, sen tunnelmassa voitti! Illan esiintyjät olivat kyllä parasta A -luokkaa. Siksi me sinne tultiinkin. Tanssiparketti ihmeen tilava (skumpan tahtiin) ja karjalaiset pöytäkaverit puheliaita. Kunhan saavat hotellin remontin tehtyä niin - avot !!! Tullaaha myö vastakii :) Plussan puolelle meni kirkkaasti vuoden aloitus.

Tuntuu että joululomasta olisi jo kulunut pitkä aika, vaikka vasta viime sunnuntaina palasin tänne Zürichiin takaisin. Pakko vielä muistella lomaa muutamalla sanalla. Ensiksikin saimme Valkoisen joulun !

Olivian 7v synttäreillä

STOP - ei lähikuvaa !

Sofia oli oppinut katsomaan kieroon :)















Joulupukilla oli kuulemma samanlainen ääni kuin Markku -papalla. Outoa !

Heli -siskon kinkku

Paistoin elämäni ensimmäisen kinkun! Tähän saakka appiukkoni Paavo on sen meille joka joulu paistanut. Nyt oli aika siirtää se tehtävä "nuoremmalle" polvelle. Paavo täyttää tänä vuonna 90 v !
Kuvassa Heli -siskon kinkku. Suullinen lupa saatu kuvan käyttöön:). Oma onnistui yhtä hyvin. En vaan älynnyt ottaa siitä kuvaa. Kaikki tuli syötyä.




Kuka seisoo tammikuun alussa Helsingin kadulla yli 2 tuntia; ulkona hyisessä pakkasviimassa ja jonottaa Amos Rexin näyttelyyn? Markku
Ketkä kiertävät samaan aikaan lämpimissä kauppakeskuksissa shoppailemassa? Eevi ja tätinsä Enni
Lopputulemana oli että Markku joutui antamaan periksi, kun edessä olisi todennäköisesti ollut vielä yhtä pitkä jonotusrupeama. Näyttely jäi siis näkemättä tällä kertaa :(
Meillä naisilla oli puolestaan mukava päivä, varsinkin kun Eevi löysi "elämänsä kengät". Vain toinen kenkäfriikki voi ymmärtää tätä iloa :)

Loppiaisena lähdin paluulennolle. Olin varannut sen jo elokuussa Easyjetiltä - halvalla kun sai. Käsimatkatavaralla (=yksi laukku), vaihto Berliinissä. Lähtö Helsingistä myöhästyi tunnilla ja jouduin käsimatkatavarani antamaan ruumaan (ilmaiseksi kylläkin), koska kaikki matkalaukut eivät mahtuneet matkustamoon. Tässä vaiheessa alkoi pelko hiipiä puseroon, että ehdinkö saada Berliinissä laukkuni? Siellä minun piti mennä uudelleen lähtöselvityksen ja turvatarkastuksen kautta. Tätä en tullut ajatelleeksi, kun olin nuukuuksissani ostanut kaksi erillistä lentoa.
Jännitystäni ei yhtään helpottanut vierustoverini, nuoren miehen, tuskailu omasta ehtimisestään Stuttgartin jatkolennolle. Hän sai minuunkin tartutettua hermostuneisuutensa ja minuuttien laskemisen. Siinä me huokailimme ja manasimme tiukkaa vaihtoaikataulua. Mitä sitten jos/kun emme ehtisikään seuraavaan koneeseen. Kiva kiva !!!

Puolentoistatunnin lento tuntui tooooosi pitkältä. Jännitykseltäni en syönyt enkä juonut mitään. Sitten vielä valitsin huonon hetken WC -käynnilleni. En tiennyt huonovointisen matkustajan olevan käytävällä ryntäämässä pian perässäni samaa ovea kohti. Onneksi en saanut "osumaa" eikä jälkien siivous oven edestä ollut minun heiniäni. Seuraava potilas oli runsaasta nenäverenvuodosta kärsivä mies. Lentoemoilla riitti vipinää. Sitten he jo kiikuttivatkin avointa muovipussia. Siihen pyydettiin roskien sijasta lahjoitusta polio -rokotuskampanjaan jonnekin kehitysmaahan. Tämä oli uutta minulle. Tuijotin varpaitani muiden välttelijöiden tavoin. Olisi kai pitänyt edes eurolla osallistua? Täytyy sanoa että lentoyhtiön matkustamohenkilökunnan työaika on todella tehomitoitettu. Lennon aikana oli myyntikärrytkin suhanneet käytävällä useampaan kertaan.

Ehdinkö jatkolennolle vai en? Berliinissä matkatoverini totesi minulle että "sinä joudut nyt etsimään uuden lennon itsellesi" samalla kun heilautti laukut hihnalta mukaansa ja huikkasi minulle hyvät jatkot. Vasta tässä vaiheessa älysin että onnekseni Berliinissä kello on tunnin jäljessä Suomen aikaa !!!! En vaan tajua miten menin tämän hermoilijan moodiin mukaan ja unohdin aikaeron !!! Turhaan hermoilin. Tunnin lisäajan sai tämä kaverikin. Koskahan se hänelle valkeni?

Jatkolennolla istuin varttuneemman pariskunnan vieressä. Sen verran olen jo saksaa oppinut että kyseessä olikin vastarakastunut pari, jotka kovaan ääneen (kuhertelun lomassa) selvittivät toisilleen mistä kumpikin pitää ja mitä vastaavasti eivät voi sietää. Eipä tullut minulla sudokun täyttämisestä mitään :) Mihinkäs sitä korvansa pisti. Keskustelussa vilahteli minulle uusia sanoja, joita muistan kurssilla oppineeni, mutta siinä en millään muistanut niitä. Kirjoittelin niitä lehdenreunaan ylös myöhempää tarkastelua varten. Tulipa kerrattua saksaa näinkin, kun oppikirjat jäivät lomalla avaamatta. Niin pyhästi kun olin etukäteen päättänyt käyttää joka päivä puoli tuntia opiskeluun - hah !
Perillä Zürichissä olin presiis aikataulun mukaan.

Lopuksi haluan kertoa ihmeellisestä sitoumuksesta. Bongasin sen noin 10 v sitten Postitiivareiden sivuilta. Mihinkään uudenvuodenlupauksiin en ole koskaan uskonut, mutta tämä kulkee mukanani rahapussissa ja katselen sitä aika-ajoin pitkin vuotta. Kokeilkaahan. Toimii !!!

Sitoumus alkavalle vuodelle:

Tänä vuonna elän yrittämättä ratkaista
kaikkia elämäni ongelmia yhdellä kertaa.

Tänä vuonna haluan kasvaa henkisesti.
Opin jotakin hyödyllistä. Luen jotakin joka vaatii ponnistuksia, ajattelemista ja keskittymistä.

Tänä vuonna en etsi vikoja ystävistäni, sukulaisistani tai perheenjäsenistäni.
En yritä parantaa tai muuttaa ketään muuta kuin itseäni.

Tänä vuonna minulla on suunnitelma. Voi olla että en noudata sitä täydellisesti, mutta minulla on suunnitelma.
Säästän itseäni kahdelta viholliselta
- kiireeltä ja epäröinniltä.

Tänä vuonna kehitän luonnettani kahdella tavalla.
Teen hyvän teon ja annan sen paljastua sattumalta.

Tänä vuonna kerään rohkeutta tehdäkseni kaksi asiaa, joita en ole aikaisemmin uskaltanut.

Tänä vuonna en pelkää mitään.
Erityisesti en pelkää nauttia kaikesta kauniista ja uskoa, että kun minä annan maailmalle,
antaa maailma sitä samaa minulle takaisin.

Näkymä junan ikkunasta - kaunis luminen TALVI Zürichissäkin