Jälleennäkemisen riemua

Varasin jo hyvissä ajoin lennot koti Suomeen isänpäiväviikonlopun tienoille. Tosin se nyt vaan sattui olemaan siinä - huomasin myöhemmin. Tarkoitus oli hakea talvivaatteita ja nähdä läheisiä. No okei -oli koti-ikävä. Ja jouluun oli alunperin ainakin se sata yötä.

Taksi toi asemalta kotiportaille ja torstaiaamuyöllä hipsin sisälle. Lippe -koira oli salamana vastassa ovella ja sukelsi kaulaani. Se suorastaan sekosi jälleennäkemisen riemusta. Tovin hyörittyään ja osoitettuaan ilonsa se istahti eteeni lattialle ja tuijotti suoraan silmiini. Luin tuosta katseesta minulle tarkoitetun kysymyksen "missä olet ollut" tai ehkä poissaoloni koiran ajatusmaailmassa näyttäytyi vain ylipitkänä työpäivänä? Mene ja tiedä. Markku ei puolestaan osoittanut sekoamisen merkkejä :)

Säätila oli juuri sellainen kuin tiesin sen marraskuussa olevankin. Koskaan en ole muistaakseni katsellut näin tasaisen harmaata Suomen sääkarttaa. Aamukahvin ja lehden jälkeen siirryin lämmittämään takkaa. Samalla hemmottelin itseäni jalkahoidolla.
Illaksi olin sopinut meneväni tyttöjen luokse. Jälleennäkeminen poltteli jo kaikkien mieliä.











Perjantaiaamuna pääsin ylivenähtäneestä letistäni eroon ihanan luottokampaajani Lauran käsittelyssä. Oli jo astetta ihmisempi olotila. Kaupanpäälle Laura pyöräytti kivan letinkin. Olihan illaksi tiedossa baarikeikkaa lavatanssien sijasta.

Virityspuuhissa. Kohta lähtee...

Miikkakin tuli Jyväskylästä kotiin ja niin suuntasimme Markku -isukin bändin "The Schadenfreuders" keikalle Teerenpeliin. https://www.facebook.com/search/top/?q=the%20schadenfreuders
On ne "pojat " vaan jo mestareita. Tapasin siellä muitakin bändäreitä. Kun huutamalla puhuu niin voi saada kurkkunsa kipeäksi.
Näinpä.


Lauantaina tulivat tytöt yökylään. Heidän toiveena oli, että keitän vellipuuroa (=riisipuuro). Sitten leivotaan yhdessä piparkakkuja ja rakennetaan piparkakkutalo. Äänettömänäkin lupasin homman hoituvan.

Piparkakkujen leipomisen lomassa pienempi pyyhkäisi liikuttuneena silmiään ja totesi
"Tästä tulee niin lapsuus mieleen"
Voi elämä - miten liikkis !

Tulipas erikoisen hieno ja uniikki talo.
En olisi itse keksinyt moista toteutusta.

Sunnuntaina tytöt saivat vielä viettää laatuaikaa setänsä seurassa.

Hulinaviikonlopun väsyttämä talonvahti.












Jotta kaikki ei olisi sujunut kuin Strömsössä niin mahtui tähän kotivierailuun yksi mega -murjotuskin. Ja kukas muukaan sen kohteeksi joutui kuin isänpäivän sankari. Kait sitä jälleennäkemisen riemua voi osoittaa näinkin alkeellisella tavalla.....