Olen vierastanut kaikenlaisia yleisiä opastettuja kierroksia. Hieman huvittuneenakin väistellyt oppaiden perässä laahustavia turistiryhmiä. Tuhlaisinko aikaani moiseen, kun yhtä hyvin pääsen oman aikataulun mukaan samoille kohteille itsekin ja ainahan oppaana voin käyttää Mr. Googlea.
Ujosteleva opas esittäytyi Christopher Hernandeziksi. Hän kertoi kuuluvansa suihkulähteitä huoltavaan kymmenhenkiseen tiimiin. Tarjotessaan opastusta joko sveitsinsaksaksi tai saksaksi en minä puolestani ujostellut toivoessani jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Jaettuaan kätevät kokoontaitettavat mukit kymmenpäiselle opastettavien joukolle pääsimme asiaan. Kierros kestäisi puolitoista tuntia ja sinä aikana ehtisimme vain kahdeksalle lähteelle vanhankaupungin alueella. Zürichissä kun on huimat 1236 suihkulähdettä ! Jokaisella oma uniikki tarinansakin.
Helmhausin ja Wasserkirchen joenpuoleisella seinustalla oli pieni, lähes huomaamaton juomavesipiste. Sen erikoisuus jäi kylläkin hieman epäselväksi...
Oma moka. Harhauduin porukasta sivukujia kuvatessani. Hitsit kun pitää potea tätä turistitautia!
Limmat -joen toisella puolella on rautainen, kauniisti kuvioitu suihkulähde viininpoimija figuureineen. Tekijä oli tiettävästi sanonut juovansa viiniä mieluummin kuin vettä.
Olen ihastunut kaikkiin koristeellisiin ja vanhoihin suihkulähteisiin.
Opastuskierroksen tarkoitus oli kuitenkin esitellä monipuolisesti kaupungin suihku/juomavesilähteitä.
Fraumünsterin aukiolla mielenkiintoisin oli tuo kuparinen suihkulähde. Se on itseasiassa yksi Zürichin hätävesikaivoverkostoon liitetyistä juomavesilähteistä. Muotoilussa on ajateltu kaikkia janoisia. Kyljessä askelma lapsia varten. Toisella puolella maantasalla vesikouru lemmikeillekin.
Aukion toisella laidalla on Zürichin uusin suihkulähde. Valtava laakea betoninen malja, jonka kupeessa oli pienempi juomavesipiste. Christopher näytti lähteen vesisuihkun osoittavan suoraan kohti kirkon kellotornia.
Kirkontornia kuvatessani havaitsin kellon olevan jo melkein puoli kahdeksan. Olin sopinut soittotreffeistä Suomeen, joten livistin kierrokselta ennen viimeistä etappia. Kerrankin oli kuvaamisesta välitöntä hyötyä.
Myöhemmin illalla tutkailin tarkemmin oppaalta saamaani suihkulähdeopusta Brunnenguide Altstadt. Entisaikaan kaivot olivat kaupungeissa ja kylissä myös sosiaalisen kanssakäymisen tärkeitä kohtaamispaikkoja. Naiset varsinkin osasivat siellä verkostoitua. Olisin silloin ollut taatusti yksi kaivolla kävijöistä - todennäköisesti se vedenkantaja.
Viime vuosi oli Zürichin vedenhuoltolaitoksen 150 juhlavuosi. Sen kunniaksi oli kehitetty ilmainen peli Brunnen-App "A Tale of Wells"
Joku päivä voi aupairmummin vielä tavata keräämästä virtuaalivesipisaroita kaupungilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti