Lomailun suorittamisesta chillailuun

Voi elämä ! Täytin just kuuskymppiä ja tajusin etten osaa chillailla !

Täytyypä hieman taustoittaa tätä oivallusta. Olin jo helmikuussa päättänyt viettää toukokuun merkkipäivääni Mainaun saarella kukkien keskellä. Varasin Airbnb:n kautta Konstanzista hieman erikoisemman yöpymispaikan. Se sijaitsi Paradies -kaupunginosassa omakotitalon puutarhan perukoilla -  entisessä sirkusvaunussa. Kuvien perusteella näin jo itseni istumassa kukkivien omenapuiden katveessa aamukahvia nautiskelemassa.

Mainaun kukkaissaaren synttärijuhlien päätteeksi perhe saattoi minut turvallisesti majapaikkani ovelle saakka, jossa Tanja -emäntä tiesi minua jo odotellakin. Oven avatessaan hän oli lentää selälleen. Naama kalvenneena, silmät renkaina ja sydänalaansa pidellen hän luuli meidän kaikkien tulevan sinne yöksi. Viestittelystämme oli kulunut sen verran pitkä aika ettei hän enää muistanut mitä olimme sopineet. Sirkusvaunun nähdessään lapset olisivat toki mieluusti jääneetkin seurakseni, vaikkapa vain lattiapedille.
Vaunu sisälsi melkein kaikki majatalon tykötarpeet, paitsi wc:n. Huussia ei sentään tarvinnut pihan periltä etsiä. Vesivessa ja suihku löytyisivät päärakennuksesta. Minä olen nopea asettumaan taloksi, eikä tämäkään kohde ollut siitä poikkeus. Mökkifiilis löytyi oitis.

Sisäänkirjautumiseni yhteydessä kerroin Tanjalle, että Mainaun lisäksi en ollut tehnyt minkäänlaista matkasuunnitelmaa viikonlopuksi. Mitä hän suosittelisi minulle? Bodenseen risteilyä arvelin. Tanja ehdotti päiväretkeä Meersburgiin Bodenseen toiselle puolelle, Konstanzia vastapäätä. Se olisi monipuolisempi ja mielenkiintoisempi kuin pelkkä Bodenseen risteily. Hyvä idea - sinnepä sitten!

Nukuin eka yöni hyvin. Korvatulpista huolimatta heräsin varhain aamulla lintujen äänekkääseen sirkutukseen. Vaunu kun ei ollut seiniltään mitään kivitaloluokkaa. Oven ja ikkunoiden raoista olisi huonolla tuurilla mahtunut soluttautumaan paikallisia siivekkäitä pikkuriesojakin yöuntani häiritsemään. Tanjan ohjeen mukaan olin asentanut lisäpatterin yöksi päälle ovenrakoilmanvaihdon  tasaamiseksi. Tiheät ikkunoihin kiinnikasvaneet pensaat huolehtivat verhokappojen lisäksi riittävästä näkösuojasta ja pimennyksestä kadullepäin. Mikäs siinä oli makoillessa ja edellispäivän juhlia muistellessa. Olin kuin "Herrankukkarossa".

Edellisillan hämärässä ei puutarhasta erottanut juuri mitään. Aamulla ovesta avautui eteeni näkymä Cottage garden tyyliseen puutarhaan. Totesin omenapuiden juuri kukkineen. Nurmikolle ei olisi jalalla astumista, sillä emäntä oli vasta pistänyt sen uusiksi. Se siitä mielikuvasta puutarhassa puiden alla istumisesta. Ei muuta kun tuoli ovensuuhun - avot - sujuihan se aamukahvihetki näinkin, kuin terassilla konsanaan.












Aamuisen fiilistelyn jälkeen poltteli jo päästä aloittamaan päivän turistikierrosta. Majoitukseeni kuului ilmainen julkisten liikennevälineiden käyttö. Bussireitti kulki lähes ovelta keskikaupungin läpi lauttasatamaan saakka. Sieltä pääsin edullisesti autolautalla Meersburgiin. Tanjan neuvo piti paikkaansa. 15 min lauttamatka mennen tullen riittäisi Bodensee risteilyä.

Meersburgissa oli vanhakaupunki aivan lauttasataman kupeessa. Kuinkahan monetta kertaa kuvaankaan kauniita rakennuksia, kujia, linnoja, torneja, kukkia ja köynnöksiä. Ei näihin kyllästy!

Viiden tunnin kuluttua palasin lautalla takaisin. Kävin kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeisiin täydennystä. Piti jo hätäillä ehtisinkö illalla vielä Konstanziakin koluamaan. Vaunuun päästyäni ajattelin oikaista vähäksi aikaa. Jätin oven puutarhaan auki - lintujen laulu kuului niin ihanasti ...
Heräsin "pikkupäikkäreiltä" kun iltapäivä oli jo pitkällä. Melkein harmitti. Pitäisikö tästä nyt suoriutua taas kujia kiertämään ?
Käänsin kylkeä ja päätin jättäytyä loppuillaksi vaunuun. Tämä näyttäytyi loppupelissä järkiratkaisuksi. Illan pimetessä luulemani ilotulitus osoittautuikin lähestyväksi ukonilmaksi. Pian alkoi katolle putoilla raskaita sadepisaroita. Rajuilmaksi se ei onneksi muuttunut. Sirkusvaunussa olisi minulla kyllä silloin hymy hyytynyt. Ukkosmörköä pelkään !!!

Paluumatkaa varten olin varannut Flix -bussilipun sunnuntai-iltapäiväksi. Silloin helmikuussa oli ajatuksenani ollut kiertää koko rahan edestä kaupunkia ja palata mahdollisimman myöhään takaisin. Pitääkö olla huolissaan, jos kaupunkikierros ei huvitakaan? Olinko suorittamassa lomailuakin?

Kävin palauttamassa avaimet ja hyvästelemässä Tanjan. Hän pyysi minua joku kerta poikkeamaan luonaan, kun kyläilen Zürichissä.
Olin kuulemma tehnyt häneen vaikutuksen aupairmummi -tarinallani. Sen hän oli ehtinyt kertoa jo äidilleenkin. Mistä sitä tietää vaikka joskus astuisinkin uudelleen tästä portista.

Konstanziin en siis jaksanut tällä kertaa lähteä kiertelemään, vaikka sitä vaihtoehtoa vielä harkitsinkin vanhankaupungin portilla. Sen sijaan mukavammalta vaihtoehdolta tuntui sightseeing bussiajelu kaupungilla. Sain varattua uuden bussilipun 4 tuntia aiottua aikaisempaan paluukyytiin. Kahdeksan euron tappio käyttämättömästä bussilipusta ei tuntunut suurelta menetykseltä. Pääsisin ajoissa Sveitsin kotiin.

Bussiin päästyäni ajattelin sulkea silmäni vähäksi aikaa. Heräsin "pikkupäikkäreiltä" kun bussi kurvasi Zürichin rautatieasemalle. Voi elämä - tätäkö onkin olla kuuskymppinen! Väsähtänyt matkalainen.

Vai olisiko syytä ottaa lomaa lomailun suorittamisesta ja opetella chillailemaan !