Tunnelmasta toiseen

Tapahtumarikas syyslomaviikko vierähti nopeasti. Täytyy tässä muutama hetki sulatella ja järjestellä mielessään viikon elämyksiä ennen kuin niistä pystyy mitään tolkun tekstiä kirjoittamaan. Markku lähti eilen kotimatkalle ja on varmasti myös hetken aikaa pää pyörällä. Ja vielä enemmän olisi jos viimeisen päivän lentäminenkin olisi onnistunut....

Sitten lauantaipäivän tunnelmiin: Lähdimme lauantaiaamuna hyvissä ajoin lentokentälle. Sveitsin julkinen liikenne, junat mukaan lukien, toimii kellon tarkkuudella. Tässä iässä on tapana kuitenkin olla joka paikassa hyvissä ajoin. Nyt tämä tapa kannatti, sillä eka kertaa koimme senkin että junaan tuli jokin tekninen vika. Mielessä ehti jo käväistä ruuhkat, ihmisten poukkoilut asemilla ja pitkät taksijonot. Mitään kaaosta ei tullutkaan, sillä varayhteys oli järjestetty samantien ja lisäaikaa siirtymiseen ei juurikaan kulunut. Matka kentälle sujui siis aikataulussa. Lähtöaulaan jäävälle vilkuttajalle näyttää aina olevan kovempi paikka olla saattajan roolissa...

Naiselle tyypilliseen tapaan päätin lohduttaa itseäni shoppailemalla :) Aurinkoinen lauantaipäivä oli vasta aluillaan ja suuntasin kohti tutuksi tullutta Helvetiaplatsin kirpparia. Nuorelta myyjäpariskunnalta ostin talven varalle takin ja nilkkurit. Kait se jonkinmoinen talvi tännekin tulee vaikkei nyt vielä siltä näytä. Päivälämpötilat kun ovat reippaasti yli 20 astetta.

Ruska on tosin alkanut jo värjäämään puita ja pensaita syksyiseen loistoon.






Suuntasin seuraavaksi Bürkliplatsin kirpparille. Sieltä löysin pari mekkoa. Nyt ne olivat malliltaan sellaisia ettei ollut pelkoa päällejuuttumisesta. Kirppareilla tuntuu olevan käytäntönä, että viereisen kojun myyjät osallistuvat myös kaupanteon edistämiseen - kehumalla ja ylistämällä vaatteen sopivuutta. Olen ilmiselvästi taipuvainen uskomaan nämä vakuuttelut, koska päädyin taas tekemään kaupat. Ei olisi näköjään kannattanut raahata mitään omia vaatteita tänne. Tuleepahan uudistettua omaa garderobia näinkin :)

Haikeus alkoi hälvetä ja mieliala koheta ostosten ja auringon myötä. Nyt sitten etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Bahnhofstrassea pitkin suunnistin kohti Manorin kauppakeskusta. Sisääntulokerroksessa käteeni tyrkättiin kuponki jossa vinkattiin pohjakerroksessa alkavaan muotinäytökseen. Mikäpäs siinä - tulevan syksyn kuuminta vaatehottia katsomaan ennen ruokailua. Minullakin kassit pullollaan syystamineita.

Muotinäytös oli jo hyvässä vauhdissa ja meille kuponkilaisille tarjoiltiin skumppaa kuten konsanaan VIP vieraille. Päätin eläytyä täysillä tähän katselmukseen ja asettauduin lopuksi ottamaan yhden mallin kanssa jopa selfienkin.

Skumppa-aperitiivit nauttineena sain ruokailuseurakseni nuoren naisen. Rohkeasti aloitin smalltalk keskusteluni alkeissaksallani, jonka hän kyllä valitettavan nopeasti muutti englanniksi. Vivian oli paljasjalkainen zürichiläinen, oneline -markkinoinnin ammattilainen. Tätä nuorta sukupolvea, joiden ammateista ei ole hajuakaan. Vivianin lähdettyä törsäsin vielä jälkkäriinkin - omenaleivos vaniljakastikkeella.

Kylläisenä kävelin verkalleen satamaa kohti. Tiesin että syyskausi on jo vähentänyt laivavuoroja, vaikka sää on mitä kesäisin. Kalenterin mukaan mennään. Ottaisin sellaisen risteilyn, jolla pääsisi lähelle kotisatamaa. Lopun matkaa voisin mennä junalla. Kuuden jälkeen alkaisi ilta kuitenkin jo hämärtymään.

Pikkukujat johdattivat minut ennen satamaa Fraumünsterin aukiolle. Ei ollut huono valinta istahtaa siihen hetkeksi kuuntelemaan kaunista musiikkiesitystä.



Satamassa tuli penkille vierustoverikseni rouvashenkilö, joka aloitti keskustelun naureskellen että kuuluttajan ääni oli hänestä "komisch". Sanoin että osaan hieman saksaa ja minustakin ääni oli "komisch". Hienoa ettei hän heti pelästynyt takelteluani ja muuttanut puhettaan englanniksi (ehkei osannutkaan) vaan hidasti puhettaan. Kertoi olevansa zürichiläinen ja odottavansa 93 vuotiasta äitiään, joka oli mennyt viereiselle kirpparille. Heidän oli tarkoitus ehtiä pian lähtevälle risteilylle, mutta äitinsä oli kuulemma kuin nuoret, joita sai aina odottaa. Olimme molemmat mummoja - hänellä myös kaksi lapsenlasta. Harmi että keskustelumme jäi lyhyeksi, koska iäkäs äitinsä tulikin ajoissa paikalle ja he ehtivät viimeisten joukossa laivaan. Vielä laivan portilta he kääntyivät vilkuttamaan minulle kuin hyvät ystävät konsanaan.

Kohta tuli minunkin laivamatkan vuoro. Kukaan ei tosin ollut vilkuttamassa minulle. Enkä saanut ketään viereeni matkaseuraksikaan. Maisemat ovat aina yhtä kauniit vaikka lähestyvä ilta ja syksy niitä tummentaakin.

Illalla perhe saapui kotiin syyslomareissultaan. Siirryin vilkuttajasta vastaanottajaksi. Olipa monipuolinen päivä tunnelmaltaan. Haikeutta ja hilpeyttä.