Sitä voi tolokun aupairmummikin vallan seota kukkavallankumouksen alkaessa näin aikaisin. Olen jo vähitellen ottanut tuntumaa siihen mitä lähiviikkojen aikana todennäköisesti tuleman pitää.
Ensin nousivat lumikellot.
Sitten pulpahtivat krookukset, narsissit ja kohta räjähtivät koreanonnenpensaat loistoonsa.
Nyt täplittävät eriväriset kevätesikot nurmikoita, putoillen kukkapuroina myös pitkin rinteitä. Niiden yläpuolella leyhyttelevät erilaiset kirsikat hennon vaaleanpunaisia oksahelmojaan houkutellen surisevia pörriäisparvia ympärilleen.
Voi tätä kevään hurmosta kunhan magnolian kukkanuputkin ehkä jo viikon kuluttua purskahtavat auki!!! Onko minulla täälläkin se sama jokakeväinen huoli?! Ehdinkö kaikki uudet kukkatulokkaat edes rekisteröimään kunnes niiden kukinta on jo ohi. Voisinko hieman jarruttaa keväisen kukka-aikakellon juoksua?
Kävelin näissä mietteissäni upeita pihoja ja istutuksia silmäillen, kun katseeni tavoitti sivummalla jotain tuttua.....
Pienen solisevan puron reunalla. Ujosti oksien varjossa -melkein karikkeiden peitossa- oli vain sylillinen valkovuokkoja. Hennot terälehdet jo hieman käpertyneinä.
Olin missata minulle tärkeimmän keväisen kukkalöydön - äitienpäiväkukat! Toivottavasti kevätlomallani kukitte kotimetsässä yhtenä suurena valkoisena kukkamattona - kuten ennenkin. Nyt minulla olisikin mahdollisuus palata kukka-aikakellossa taaksepäin.
Kiitos valkovuokot :)
Ihania kuvia😆. Muistan kun muutama vuosi sitten, todettiin että miksi kevät jäi välistä, vaikka ei jäänytkään 😗. Kuljimme liian kovaa laput silmillä, jolloin alkukevät hurahti ohitsemme. Onneksi nykyään ehtii pysähtymään ja olemaan tässä ja nyt😂.
VastaaPoistaTänä vuonna ehdin kokea kevään tulon tuplasti. Parin viikon kuluttua kotonakin.
VastaaPoista