Täällä järjestyksen ja ohjeistuksen luvatussa maassa ei ole autolautalle ajamista jätetty yksinomaan kuskien ajotaidon varaan. On selkeät kaistamerkinnät, opastaulut, liikennevalot, puomit ja vieläpä liikenteenohjaajat viittomassa milloin saa ajaa, kenen vuoro ja mihin paikalle. Kiilailuajatukset ja muut omat sompailut voi siis tyystin unohtaa. Iso peukku tälle järjestelylle.
Olipa voittajafiilis kun uskalsin ja luotin siihen mitä osaan. Eikä muuten tullut mieleen selfien otto autolautan kannella. Tunne vatsanpohjassa taltioi tämän kokemuksen taatusti voimakkaammin tunnemuistiini kuin yksikään otettu selfie.
Tarjolla olisi kyllä ollut Chilbi -viihdykettä viereisessä kylässä. Se on koulujen alkaessa kantonista toiseen kiertävä huvipuisto. Tähän en ole vielä päässyt sen tarkemmin perehtymään.
Ajotaidon lisäksi minä osaan tappaa kärpäsiä enkä panikoi ampiaistenkaan pörräilyistä. Hyttysten ja muidenkin öttiäisten surrailuista aiheutuvat lasten kiljahdukset saavat aupairmummin kärpäslätkineen paikalle. Tästä taidosta olen saanut lapsiltakin hyvää palautetta.
Selailen junassa ilmaisjakelulehtiä saksantunneille mennessäni. Jos en muuta vielä ymmärrä niin katson ainakin sarjakuvat ja teen sudokut. Karvinenkin oli näköjään ötökkäjahdissa:)
Nämä niljakkaat rasahtelevat yhtä iljettävästi kengänpohjissa niin täällä kuin Lipen ulkoilutuslenkeillä kotikulmillakin.
Ei sattunut olemaan mitään mittatikkua mukana, mutta suurempi oli kuin minun tuntemani lajitoverinsa. Yäk tällekin !
Jos 3 vuotias osoittaa sormi ojossa makuuhuoneeseen ja silmät innosta soikeana sanoo "sisilisko"niin se mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös tarkoittaa sitä. Kyllä - huoneessani oli sisilisko. Koska en ole tuolille hyppivää, pillikiljuntaan taipuvaista tyyppiä, niin avasin kylmänrauhallisesti ikkunan ja telkesin oven. Tunnin päästä tuijotimme liskon kanssa toisiamme. Tällä kertaa ikkunalasin vastakkaisilta puolilta.
Osaan siis häätää sisiliskojakin :)
Tykkään näköjään koluta sivukujia ja pellonpientareita. Tämmöinen nätti aittavaja ja kukat. Siellä pääkadun toisella puolella:) (Viittaus "Otteita eka viikosta" postaukseen)
Tulin mitä kauneimpiin maisemiin ja kerron nilviäisistä ja ötököistä :)
Seuraavassa postauksessa olen jo päässyt Zürichin keskustaan.
Adieu=näkemiin (Puheessa lausutaan vain aadee. Näin olen kuulevinani.)
Heips,frau Enni. Eikö kuullostakin historian havinalta 😂. Tulee takautumia sieltä kun omat kersat oli pieniä, suojelua ja läsnäoloa. Mukavaa työviikkoa sinnekin, t.satu
VastaaPoistaTuttu tunne tuo déjá-vu.
PoistaHei, Enni. Enpä ole tarvinnut saksankieltä lukion jälkeen, mutta pian se mieleen palautuu, kun tuon laittamasi sarjakuvankin luin ja muut saksan sanat siellä täällä plogisi kuvissa ja tekstissä. Ehkä saksan opintojesi edetessä saksan sanoja tulee enemmänkin suomenkielen joukkoon...Hyvää jatkoa työhösi ja opintoihisi! Minullakin on huomenna taas mumminvirkaviikonloppu, kun pikkupojat tulevat yökylään: tiedossa mm. perunannostoa ja lettujen paistamista. T: Anja
VastaaPoistaHyvää viikonloppua mummipuuhille 😊
VastaaPoistaKiitos samoin. On minulla mummipuuhien lisäksi kummitätipuuhaa ainakin Markon osalta, kun hän joka toinen sunnuntai tulee invataksilla meillä käymään ja saa näin vaihtelua arkeensa ja minä käyn kerran viikossa Markon luona siellä pienessä hoivakodissa Laukaassa. Lisäksi toimin Eilan Markku-pojan epävirallisena tukihenkilönä.Lisäksi tässä huolehdin Teemun lääkkeet ja lääkärikäynnit ja naapurin Allia kuskaan välillä labraan ja vanhusten kerhoon, joten tällaista"aupairia"minulla, niin eipä tule aika pitkäksi näin eläkepäivilläkään.
VastaaPoistaKyllä me mummit olemme tärkeissä tehtävissä. Muista Anja pitää myös itsestäsi huolta !!!!
VastaaPoista